Johanna Nukari, Riikka Marttinen & Leena Tuuttila
Tutkimuksessa tarkasteltiin oppimista tukevien apuvälineiden käyttöä opiskelijoilla, joilla on todettu tai itse epäilty oppimisvaikeus sekä arvioitiin opintoastekohtaisia eroja apuvälineiden käytössä. Lisäksi selvitettiin muita oppimisvaikeuksiin saatuja erityisjärjestelyjä ja tukea.
Monivalinta- ja avokysymyksiä sisältä- neeseen kyselytutkimukseen vastasi 238 henkilöä. Tarkasteluun otettiin peruskoulun päättäneet vastaajat, jotka ilmoittivat heillä olevan oppimisvaikeuksia (N = 157). Yli 80 % vastaajista ilmoitti käyttävänsä oppimisen apuvälineitä. Digitaalisia apuvälineitä käytettiin enemmän kuin ei-digitaalisia. Apuvälineiden käytössä ilmeni oppilaitoskohtaisia eroja; eniten oppimisen apuvälineitä käytettiin yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa, vähemmän toisella asteella.
Oppimisvaikeuksiin liittyviä erityisjärjestelyjä nykyisissä opinnoissaan ilmoitti saaneensa vain noin puolet vastaajista. Vajaa kolmannes ilmaisi, että ei ollut osannut tai uskaltanut kysyä tarvitsemiaan erityisjärjestelyjä. Myös muuta tukea oppimisvaikeuksiin raportoitiin saadun niukasti. Oppimisen apuvälineitä tai ohjausta niiden käyttöön ei oltu opinnoissa juurikaan saatu. Vähäinen tietämys oppimisen apuvälineistä osoittautui suurimmaksi syyksi niiden riittämättömälle käytölle.
Oppimisen apuvälineisiin liittyvän tietämyksen ja ohjauksen lisääminen auttaisi todennäköisesti opiskelijoita löytämään paremmin heille sopivat apuvälineet.