Eila Burns
Abstrakti:
Tämä teksti pohjautuu E. Burnsin ja S. Bellin artikkeliin Voices of teachers with dyslexia in Finnish and English further and higher educational settings, joka on ilmestynyt Teachers and Teaching , theory and practice -lehdessä lokakuussa 2010. Artikkeli on osa Burnsin tekeillä olevaa väitöskirjatutkimusta, jonka aiheena ovat dyslektiset opettajat. Voiko opettajalla olla dysleksia, lukemis- ja kirjoitusvaikeus? Millaista on olla opettaja, jolla on dysleksia? Olen tarkastellut suomalaisten ja englantilaisten opettajien kokemuksia omasta dysleksiastaan. Tässä narratiivisessa tutkimuksessa selvitetään, miten lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksiset opettajat – kolme suomalaista ja kolme englantilaista – kuvaavat tilannettaan ja dysleksian opetustyöhön tuomia haasteita. Artikkelin haastatteluaineisto on osa laajempaa dyslektisten opettajien ammatti-identiteettiä koskevaa tutkimusta. Artikkelissa tarkastellaan opettajien narratiiveja, jotka analysoitiin käyttäen Reissmanin (2008) temaattista narratiivista analyysia. Tutkimustulokset osoittivat dysleksian tuovan mukanaan haasteita, joihin vastattiin hyödyntämällä omia, yksilöllisiä vahvuuksia. Haastateltavat olivat oppineet tunnistamaan omat henkilökohtaiset vahvuutensa ja heikkoutensa sekä oppimiseen liittyvät metakognitiiviset tietonsa ja taitonsa. Narratiivit paljastivat myös sen, että opettajat käyttivät opetus- ja ohjaustilanteissa monenlaisia selviytymisstrategioita ja että he olivat sitoutuneita opettajan työhönsä. He korostivat ymmärtävänsä erilaisia oppijoita ja katsoivat olevansa empaattisia kasvattajia. Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että dyslektisten opettajien kokemuksia sekä tietoa ja taitoja voitaisiin paremmin hyödyntää työyhteisöissä. He voisivat tarjota konsultaatiota muille kollegoille dyslektisten opiskelijoiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen ja lisätä tietoisuutta erilaisuudesta ja esteettömyydestä.