Metakognitiivinen säätely taitavilla ja heikoilla oppilaspareilla matematiikan ongelmanratkaisuprosessissa

Tuike Iiskala, Anu Kajamies, Marja Vauras, Erno Lehtinen

Abstrakti:

Perinteisesti metakognition tutkimus on painottunut yksilön kognitiivisiin prosesseihin, toisin sanoen siihen, että ihminen tiedostaa oppimistoimintaansa ja osaa valvoa ja säädellä sitä. Tässä artikkelissa taustaoletuksena on, että oppilaat voivat myös yhdessä säädellä yhteistä oppimisprosessiaan – tästä käytetään käsitettä sosiaalisesti jaettu metakognitiivinen säätely. Matematiikan ongelmanratkaisussa metakognitiivista säätelyä tarvitaan erityisesti tehtävän kokonaisuuden ymmärtämiseen, jota kutsutaan tilannemallin rakentamiseksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten metakognitiivinen säätely ilmenee matematiikan ongelmanratkaisutaidoiltaan erilaisilla oppilaspareilla. Tutkimukseen osallistui neljä taitavaa ja neljä heikkoa neljäsluokkalaista oppilasparia, jotka tekivät matematiikan ongelmanratkaisutehtäviä seikkailullisessa tietokonepeliympäristössä. Pelikerrat videoitiin. Ongelmanratkaisun etenemistä tarkasteltiin metakognitiivisen säätelyn näkökulmasta. Tähän artikkeliin valittiin yhdeltä taitavalta ja kahdelta heikolta parilta esimerkkejä, jotka kuvaavat, miten metakognitiivinen säätely tyypillisesti ilmenee parien työskentelyprosesseissa. Tulosten mukaan taitavan parin etenemisessä ilmenee sosiaalisesti jaettua metakognitiivista säätelyä, jonka tavoitteena on tilannemallin rakentaminen. Sen sijaan heikot parit eivät säätele oppimisprosessiaan metakognitiivisesti yhdessä vaan tarvitsevat oppimisensa säätelyssä monenlaista tukea ohjaajalta. Taitavan parin prosessista kuvastuu myös sinnikkyys pohtia tehtävää. Heikot parit osoittavat vähäisempää sinnikkyyttä tehtävän ratkaisemiseen, joten he tarvitsevat myös motivationaalista tukea ohjaajalta. Tulos on linjassa aikaisempien yksilötasolla tehtyjen metakognitiotutkimusten kanssa. Heikon parin sosiaalisesti jaettu metakognitiivinen säätely tarvitsisi kehittyäkseen optimaalista ohjausta, jossa ohjaaja kiinnittäisi erityistä huomiota yhteistyön ja pohtimaan pysähtymisen harjoittelemiseen.

 

Lataa pdf

Onnistuiko ohjaus? Englannin kielen harjoittelu suomenkielisillä lukiolaisilla, joilla on lukivaikeutta

Piia M. Björn, Paavo H. T. Leppänen

Abstrakti:

Tässä artikkelissa kuvataan suomenkielisten lukioikäisten englannin kielen harjoittelua Englexia HS -tutkimusprojektissa (HS, high school). Monissa varsinkin tietokonepohjaista harjoittelua hyödyntävissä harjoitusohjelmissa ihmisten välinen vuorovaikutus on usein jätetty melko vaatimattomaan osaan. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu kolmestakymmenestä lukiolaisesta. Heistä kymmenellä harjoitteluun osallistuneella ja yhdeksällä vertailuryhmäläisellä oli erityisopettajan arvioimaa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta äidinkielessä (suomi) sekä pulmia myös englannin kielen oppimisessa. Tämän lisäksi mukana oli yksitoista lukiolaista, joilla vastaavia pulmia ei ollut havaittu. Ohjauksen onnistumista mitattiin keskeyttämisprosenttina. Tuloksena voidaan todeta, että nuoret pysyivät tässä varsin tiivistä harjoittelua edellyttäneessä projektissa hyvin mukana alusta loppuun saakka.

Lataa pdf