Luokan hyvinvointi ei rakennu vain opettajan oppimista tukemalla

Roosa Yli-Pietilä

Tämä artikkeli perustuu 17.1.2025 tarkistettuun ”Teacher’s Professional Agency and Well Being in the Classroom” -väitöstutkimukseen ja siihen liittyvään lektioon, joissa tarkasteltiin luokanopettajien ammatillisen toimijuuden kehityskulkuja ja niiden yhteyksiä opettajien työhyvinvointiin sekä oppilaiden opiskeluhyvinvointiin. Ammatillinen toimijuus kuvaa opettajan motivaatiota, minäpystyvyyttä ja taitoja oppia työssään sekä edistää oppimista luokkahuoneessa. Väitöstutkimus koostui kolmestaosatutkimuksesta, joissa hyödynnettiin kahta pitkittäistä kyselyaineistoa (opettajat n = 1920; oppilaat n = 1893) vuosilta 2011–2019. Aineistot analysoitiin pitkittäisillä rakenneyhtälömallinnuksen muuttuja- ja henkilökeskeisillä menetelmillä.

Tulokset osoittivat, että suurin osa luokanopettajista koki vahvaa ja pysyvää toimijuutta, mikä oli yhteydessä vähäisempiin työuupumusoireisiin ja korkeampiin kuormituksen säätelytaitoihin. Opettajan vahvaan reflektoimiseen painottuvan toimijuuden kokemuksen todettiin kuitenkin jopa lisäävän riittämättömyyden kokemusta opettaja-oppilas-vuorovaikutukseen liittyen. Oppilaiden opiskelu-uupumus ja opiskeluinto osoittautuivat melko pysyviksi piirteiksi 4.–5.-luokkalaisilla oppilailla, ja erityisesti ryhmätasolla ilmenevä uupumus ennusti heikompaa opettajantoimijuuden kokemusta.

Yksittäisen opettajan toimijuus ja työhyvinvointi eivät kehity irrallaan luokkayhteisön dynamiikasta tai koulun rakenteista. Tulokset korostavat koko kouluyhteisön ja sen yhteistoiminnallisten, osallistavien käytäntöjen keskeistä roolia niin opettajien ammatillisen toimijuuden ja hyvinvoinnin kuin myös oppilaiden opiskeluhyvinvoinnin vahvistamisessa.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Yhteisopettajuus osana kolmiportaisen tuen toteuttamista. Tapaustutkimus yhden koulun toimintamalleista

Hanna-Maija Sinkkonen, Teija Koskela, Kirsi Moisio ja Sanna Suolanen

Opetusalan koulutus ja koululaitos ovat läpikäymässä muutosta, jossa yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot tulevat opettamisessa ja sen suunnittelussa yhä tärkeämmiksi. Erityisesti kolmiportaisen tuen tarjoamisen kannalta pedagogisesti hyvin perusteltujen opetusratkaisujen löytäminen on tärkeää. Yksi tapa toteuttaa kollegoiden välistä yhteistyötä ja jakaa asiantuntemusta on yhteisopettajuus, joka tutkimuskirjallisuudessa määritellään luokanopettajan ja erityis(luokan)opettajan työtavaksi, jossa molemmat ovat vastuussa koko luokan opetuksesta. Kouluissa työskentelee lisäksi myös avustavaa henkilökuntaa, joilla on oma roolinsa yhteisopettajuudessa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme yhden koulun yhteisopettajuutta, sen eri toteuttamistapoja ja merkitystä kolmiportaisen tuen toteutumisessa. Lisäksi hahmottelemme koulunkäynnin ohjaajien työn sisältöä ja panosta yhteisopettajuuden tukena.

Lue artikkeli pdf-muodossa