Soile Hakala
Abstrakti:
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaista ovat viisivuotiaiden lasten (n = 80) tarinankerrontataidot. Työssä tarkasteltiin mikrotasolla lasten tarinoiden sisältöä ja makrotasolla tarinoiden rakennetta. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia rakenteellisia eroja lasten tarinankerronnan tavoissa on, ja seurattiin, onko kerrontatavassa havaittavissa tasoeroja. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin tarinoiden lingvististä sisältöä ja toisessa vaiheessa tarinakielioppimallin (storygrammar) pohjalta tarinoiden rakennetta sekä tarinankerronnan tapaa. Tarinat voitiin jakaa kolmeen ryhmään kerronnan tason mukaan. Tunnistavan kerronnan tasolla (38 % tarinoista) tarinat olivat lyhyitä ja sanojen laadun ja eri sanaluokkien osalta niukkoja. Tarinan rakenne koostui hahmojen nimeämisestä ja erillisistä tapahtumista. Kokonaista episodia ei esiintynyt, joten tarinat olivat usein hajanaisia. Lapset tarvitsivat kerronnan tueksi paljon kannustusta. Kuvailevan kerronnan tasolla (30 %) tarinoiden pituus edusti aineiston keskiarvoa, mikä näkyi sanojen laadun parantumisena. Juonirakenneyksiköiden lisääntyminen näkyi tarinan ymmärrettävyyden paranemisena. Yli puolet lapsista mainitsi vähintään kaksi episodin juonirakenneyksikköä, ja viidesosa kertoi ensimmäisen episodin kokonaan. Kertovan kerronnan tasolla (31 %) tarinat olivat pitkiä ja niissä esiintyi rikasta ja vaihtelevaa kieltä. Yli puolessa tarinoista löytyi kokonaiset episodit, mikä teki tarinasta kuulijalle hyvin ymmärrettävän. Tämän tason kerronnassa alkoi näkyä enemmän myös tarinan hahmojen toiminnan tulkintaa. Mikrotasolla kuvailevan ja kertovan tason tarinat erosivat tunnistavan tason tarinoista merkitsevästi substantiivien ja verbien sekä erilaisten sanojen määrässä, sanojen kokonaismäärässä, lauseiden keskimääräisessä pituudessa ja sivulauseiden määrässä.