Varhaiset kielelliset taidot ja suvussa kulkeva lukivaikeus lukutaidon ennustamisessa: seurantatutkimus 2-vuotiaasta 15-vuotiaaksi

Tässä artikkelissa esittelemme keskeiset havainnot kahdesta tutkimuksesta (Eklund, Torppa, Sulkunen, Niemi & Ahonen, 2018 ja Psyridou, Eklund, Poikkeus & Torppa, 2018), joissa selvitimme, kuinka ennen kouluikää arvioidut kielelliset taidot, teknisen lukutaidon keskeiset ennustajat (äännetietoisuus, nopean sarjallisen nimeämisen taito ja kirjaintuntemus) sekä suvussa kulkeva lukivaikeus ennustavat kouluiän lukusujuvuutta ja luetun ymmärtämistä. Tutkimuksissa seurattiin kahtasataa suomenkielistä lasta 2-vuotiaasta 15 vuoden ikään. Noin puolella seurattavista oli kohonnut lukivaikeusriski, koska heidän suvussaan (ainakin toisella vanhemmalla ja yhdellä lähisukulaisella) oli lukivaikeutta. Tulokset osoittivat, että varhaiset kielelliset taidot selittivät 52 prosenttia luetun ymmärtämisen (PISA-tehtävät) vaihtelusta 15 vuoden iässä; muut alle kouluikäisten kognitiiviset taidot selittivät siitä 8 prosenttia. Varhaisten taitojen selitysosuus oli korkeampi lapsilla, joilla oli suvussa kulkeva lukivaikeusriski (68 %), kuin verrokkiryhmään kuuluvilla lapsilla (44 %). Lapset, joilla oli lukivaikeusriskin lisäksi heikot kielellisen ymmärtämisen ja tuottamisen taidot kaksivuotiaana, menestyivät heikoimmin luetun ymmärtämisen tehtävissä 15-vuotiaina. Hidas puheen (sanavaraston) kehitys ei yksinään ennakoinut heikkoa suoriutumista lukemisen tehtävissä. Tulosten perusteella on syytä kiinnittää huomiota lapsen kielelliseen kehitykseen ja tarjota tukea jo varhain erityisesti silloin, jos suvussa on lukivaikeutta ja varhaiseen kielelliseen kehitykseen liittyy myöhäisen puheen alkamisen lisäksi kielen ymmärtämisen vaikeutta.

Asiasanat: kielelliset taidot, lukutaidon ennustajat, lukusujuvuus, luetun ymmärtäminen, pitkittäistutkimus

Tutkittu juttu

Vertaissuhdevaikeudet, kielelliset taidot sekä lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen

Jere Vartiainen, Anna-Maija Poikkeus, Marja-Kristiina Lerkkanen, Jari-Erik Nurmi, Noona Kiuru

Abstrakti:

Tämä tutkimus on toteutettu osana Suomen Akatemian rahoittamaa Oppimisen ja motivaation huippututkimusyksikön toimintaa (nr. 213486) sekä Noona Kiurun tutkijatohtorin projektia (nr. 7133146). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten vertaissuhdeongelmien, kielellisten taitojen sekä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen välisiä yhteyksiä lasten ensimmäisinä kouluvuosina. Tutkimuksessa tarkasteltiin sosiometrian avulla mitatun vertaisryhmän hyljeksinnän yhteyttä lukutaidon valmiuksiin esiopetusiässä, luetun ymmärtämiseen ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla sekä tuottavaan kirjoittamiseen toisella luokalla. Lisäksi tarkasteltiin ensimmäisellä luokalla mitattujen vastavuoroisten ystävyyssuhteiden yhteyttä lukemisen valmiuksiin. Tutkimukseen osallistui 1 043 lasta (53 % poikia, 47 % tyttöjä) Alkuportaat-seurannasta. Vertaisryhmässään hyljeksityillä ensiluokkalaisilla oli heikompia lukemisen valmiuksia kuin ei-torjutuilla lapsilla. Torjunnalla oli vahvempi yhteys lukemisen valmiuksiin kuin sillä, oliko lapsella vastavuoroisia kaverisuhteita vai ei. Toistuvasti vertaisryhmässään hyljeksityiksi joutuvien eli kroonisesti torjuttujen lasten luetun ymmärtäminen sekä tuottava kirjoittaminen (tekstin koherenssi) olivat heikompia kuin lyhytkestoisesti torjutuilla tai ei-torjutuilla lapsilla. Toisaalta kroonisesti torjutut ilmensivät muita nopeampaa kehitystä luetun ymmärtämisessä erityisesti toiselta kolmannelle luokalle. Tulosten mukaan vertaisryhmässä ilmenevällä torjunnalla on negatiivinen yhteys lasten luku- ja kirjoitustaidon kehitykseen, ja pitkään jatkuneella torjunnalla on lyhytkestoista torjuntaa kielteisempiä vaikutuksia taitojen kehitykseen.

Lataa pdf