Tuike Iiskala, Anu Kajamies, Eeva Kenttä, Tiina Annevirta ja Marja Vauras
Matematiikan osaamisessa on oleellista tunnistaa oman tai yhteisen oppimisprosessin säätelyn tarve. Oppimisen säätelyn onnistumiseksi on tärkeää havaita, milloin toiminta sujuu rutiininomaisesti ja milloin tarvitaan oppimisen tietoista metakognitiivista säätelyä eli oppimisprosessin ohjaamista. Oppimisen aikaiset metakognitiiviset kokemukset eli tunteet ja arviot oppimisprosessista ja sen sujumisesta antavat oppijalle tietoa aktiivisen säätelyn tarpeesta meneillään olevassa tehtävässä. Oppijan omien metakognitiivisten kokemusten ilmaiseminen ja toisen oppijan metakognitiivisten kokemusten ymmärtäminen ovat tärkeitä myös yhteisöllisen oppimisen onnistumiselle.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahden matematiikkainterventioon osallistuneen
matematiikassa heikon kymmenvuotiaan oppilaan yhteisöllisessä ongelmanratkaisuprosessissa ilmaisemia metakognitiivisia kokemuksia ja niiden muuttumista prosessin aikana. Analyysi tehtiin oppilasparin videoidusta työskentelystä, ja analyysinä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Metakognitiiviset kokemukset jaettiin tunnelatauksiltaan positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin tai vaihteleviin kokemuksiin.
Tulosten mukaan oppilaat ilmaisivat eniten tunnelataukseltaan positiivisia metakognitiivisia kokemuksia, mutta tunnelataukseltaan negatiivisten kokemusten osuus kasvoi ajan
kuluessa. Oppimisprosessin kuluessa oppilaiden metakognitiiviset kokemukset muuttuivatkin realistisemmiksi, kun oppilaspari ilmaisi enemmän myös epävarmuuden ja ei-tietämisen tunteita. Johtopäätöksenä esitämme, että pitkäjänteinen oppimisen tukeminen emotionaalisesti turvallisessa oppimisympäristössä näyttää auttavan oppilaita ilmaisemaan ongelmanratkaisua tukevia negatiivisia metakognitiivisia kokemuksia.