Kategoria: NMI Bulletin 3/2025

Julkaistu

Muutokset lasten ja vanhempien minäpystyvyydessä Pelaa fiksusti -ryhmätoimintaan osallistumisen myötä

Päivi Merjonen, Julia Turok & Adrienn Jalonen

Digipelit ovat nykyään osa lasten arkea. Ne voivat olla hauskoja ja opettavaisia, mutta pelaaminen voi muodostua ongelmaksi, jos se vie liikaa aikaa muilta toiminnoilta. Etenkin henkilöillä, joilla on neuropsykiatrisia haasteita, kuten ADHD:n tai autismikirjon piirteitä, voi olla suurentunut riski ongelmalliseen digipelaamiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli pilotoida uusi ryhmätoimintamalli alakouluikäisten nepsy-lasten perheille, joissa pelaaminen aiheuttaa haasteita, ja tutkia, ilmeneekö heidän minäpystyvyydessään muutoksia ryhmätoimintaan osallistumisen myötä.

Pelaa fiksusti -hanke oli STEA:n rahoittama hanke (pelaafiksusti.nmi.fi), jossa 13viikkoa kestäviä ryhmiä järjestettiin vuosina 2022–2024 yhdeksän kappaletta ja niihin osallistui yhteensä 43 lasta ja 54 vanhempaa 38:sta perheestä. Hankkeessa käytettiin odotuslistakontrolli-asetelmaa, jossa osa perheistä kuului yhden lukukauden kontrolliryhmään täyttäen vain kyselylomakkeita ja heille tarjottiin mahdollisuutta osallistua ryhmätoimintaan seuraavana lukukautena. Tutkimukseen osallistujia pyydettiin vastaamaan minäpystyvyyttä käsitteleviin kyselylomakkeisiin 1–3 kertaa sekä ennen että jälkeen ryhmätoiminnan. Analysoimme GEE-analyysillä vastaajien keskiarvoja yhteensä kuudessa mittauspisteessä.

Vanhempien minäpystyvyys oli korkeammalla tasolla ryhmätoiminnan jälkeen verrattuna ennen ryhmiä (p < .001). Lasten vastauksissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta ryhmän myötä (p > .05). On huomioitava, että otoskoko on melko pieni, mutta tulokset ovat lupaavan suuntaisia ja viittaavat siihen,että ryhmätoiminnalla olisi positiivisia vaikutuksia vanhempien minäpystyvyyteen pelikasvattajana. Vaikuttaa siltä, että koko perheelle suunnattu ryhmätoiminta, joka perustuu vertaistukeen ja psykoedukaatioon, lisää vanhempien minäpystyvyyttä pelikasvatuksessa.

Julkaistu

Lukumäärien nimeäminen lasku- ja lukusujuvuuden taustatekijänä

Sara Huotari, Riikka Heikkilä, Minna Torppa, Mikko Aro & Tuire Koponen

Tässä artikkelissa esitellään keskeiset havainnot Huotarin ja kollegoiden (2025) tutkimuksesta, jossa arvioitiin lukumäärien nimeämistehtävän luotettavuutta ja tutkittiin, missä määrin lukumäärien nimeämistehtävässä suoriutuminen selittää luku- ja laskusujuvuutta. Lukumäärien nimeämistehtävässä nimetään pieniälukumääriä (1–4), jotka esitetään vaihtelevassa järjestyksessä olevina pisteinä. Tutkimukseen osallistui eri puolilta Suomea yhteensä 713 suomenkielistä oppilasta, joille erityisopettajat tekivät yksilöarvioinnin osana koulupäivää. Tutkimuksessa lukumäärien nimeämisentoistomittausreliabiliteetti osoittautui hyväksi, ja tehtävä on yhtäläisyyksiä alfanumeeristen(kirjaimet, numerot) ja ei-alfanumeeristen (esineet, värit) nimeämistehtävien kanssa. Tulokset osoittivat, että 3–6-luokkalaisten oppilaiden lukumäärien nimeämistehtävässä suoriutuminen selitti laskusujuvuutta, jopa paremmin kuin perinteiset nopean nimeämisen tehtävät. Tutkimustulosten perusteella näyttääkin siltä, että lukumäärien nimeäminen tarjoaa uudenlaisen näkökulman nimeämissujuvuudesta laskutaitojen taustatekijänä. Aiheesta tarvitaan lisätutkimusta, jotta voidaan selvittää lukumäärien nimeämisen soveltuvuutta varhaisen riskin tunnistajaksi. Tunnistamalla niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä luku- ja laskutaitoihin, tarjotaan käytännön välineitä oppimisvaikeuksien taustatekijöiden arviointiin ja mahdollisen riskitekijän mukaisen kohdennetun tuen tarjoamiseen.

Julkaistu

Yhteisöllinen opiskeluhuolto: toteutuksen nykytilanne ja yhdenvertaisuus

Heidi Huilla, Sonja Kosunen, Ninja Hienonen, Sara Juvonen, Alina Inkinen & Lotta Saariluoma

Yhteisöllinen opiskeluhuolto on vuodesta 2014 kuulunut osaksi koulujen arkea. Lakimuutoksen myötä painopiste opiskeluhuollossa siirtyi ongelmakeskeisestä yksilölliseen painottuneesta toiminnasta ennaltaehkäisevään yhteisölliseen suuntaan, osaksi kaikkien henkilöstön jäsenten tehtäviä. Oikein toteutuessaan opiskeluhuolto tukee oppilaiden oppimista. Tarkastelimme laajoilla kysely- ja haastatteluaineistoilla opiskeluhuoltoa koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta. Analysoimme, miten yhteisöllistä opiskeluhuoltoa määritellään ja toteutetaan vastaajien mukaan eri puolilla Suomea. Tarkastelimme myös, keiden vastuulla ennaltaehkäisevän hyvinvointityön toteuttaminen on. Havaitsimme, että vastaajien kesken oli eroja opiskeluhuollon käsitteen ymmärtämisessä, käytännön työn toteutuksessa ja resurssien, erityisesti henkilöstön, riittävyydessä. Yksilöllinen opiskeluhuolto painottui aineistossa edelleen. Erityisopettajien rooli opiskeluhuollossa oli merkittävä. Henkilöstön ja oppilaiden kiireetöntä kohtaamista pidettiin opiskeluhuollon kulmakivenä.

Julkaistu

Luokan hyvinvointi ei rakennu vain opettajan oppimista tukemalla

Roosa Yli-Pietilä

Tämä artikkeli perustuu 17.1.2025 tarkistettuun ”Teacher’s Professional Agency and Well Being in the Classroom” -väitöstutkimukseen ja siihen liittyvään lektioon, joissa tarkasteltiin luokanopettajien ammatillisen toimijuuden kehityskulkuja ja niiden yhteyksiä opettajien työhyvinvointiin sekä oppilaiden opiskeluhyvinvointiin. Ammatillinen toimijuus kuvaa opettajan motivaatiota, minäpystyvyyttä ja taitoja oppia työssään sekä edistää oppimista luokkahuoneessa. Väitöstutkimus koostui kolmestaosatutkimuksesta, joissa hyödynnettiin kahta pitkittäistä kyselyaineistoa (opettajat n = 1920; oppilaat n = 1893) vuosilta 2011–2019. Aineistot analysoitiin pitkittäisillä rakenneyhtälömallinnuksen muuttuja- ja henkilökeskeisillä menetelmillä.

Tulokset osoittivat, että suurin osa luokanopettajista koki vahvaa ja pysyvää toimijuutta, mikä oli yhteydessä vähäisempiin työuupumusoireisiin ja korkeampiin kuormituksen säätelytaitoihin. Opettajan vahvaan reflektoimiseen painottuvan toimijuuden kokemuksen todettiin kuitenkin jopa lisäävän riittämättömyyden kokemusta opettaja-oppilas-vuorovaikutukseen liittyen. Oppilaiden opiskelu-uupumus ja opiskeluinto osoittautuivat melko pysyviksi piirteiksi 4.–5.-luokkalaisilla oppilailla, ja erityisesti ryhmätasolla ilmenevä uupumus ennusti heikompaa opettajantoimijuuden kokemusta.

Yksittäisen opettajan toimijuus ja työhyvinvointi eivät kehity irrallaan luokkayhteisön dynamiikasta tai koulun rakenteista. Tulokset korostavat koko kouluyhteisön ja sen yhteistoiminnallisten, osallistavien käytäntöjen keskeistä roolia niin opettajien ammatillisen toimijuuden ja hyvinvoinnin kuin myös oppilaiden opiskeluhyvinvoinnin vahvistamisessa.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Julkaistu

Toimitukselta

Tässä numerossa NMI-Bulletin kokoaa yhteen ajankohtaista tutkimusta ja asiantuntijapuheenvuoroja oppimisen, hyvinvoinnin ja oppimisen tuen kysymyksistä eri ikävaiheissa. Artikkeleissa tarkastellaan sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä tekijöitä, jotka muovaavat oppimista ja hyvinvointia koulun ja perheiden arjessa.

Numeron lektiossa Roosa Yli-Pietilä tarkastelee luokan hyvinvointia ilmiönä, joka ei rakennu yksinomaan opettajan oppimista tukevien toimienvaraan. Lektio nostaa esiin luokkayhteisön, vuorovaikutuksen ja rakenteiden merkityksen oppilaiden hyvinvoinnin rakentumisessa.

Huilla, Kosunen, Hienonen, Juvonen, Inkinen ja Saariluoma tarkastelevat tutkimusartikkelissaan yhteisöllisen opiskeluhuollon toteutumista kouluissa. Tulosten mukaan opiskeluhuolto nähdään edelleen yleensä yksilöllisenä ja erityisopettajien johtamana toimintana kuin yhteisöllisenä ja ennaltaehkäisevä koko kouluyhteisön toimintana.

Tutkittu juttu -osiossa Huotari, Heikkilä, Torppa, Aro ja Koponen käsittelevät lukumäärien nimeämistä lasku- ja lukusujuvuuden keskeisenä taustatekijänä. Tulosten mukaan pienten lukumäärien nopea sarjallinen nimeäminen on yhteydessä laskusujuvuuteen voimakkaammin kuin perinteiset alfanumeeritset nopean sarjallisen nimeämisen tehtävät.

Pelaa fiksusti – erityislasten digitaalinen hyvinvointi -hankkeessa järjestettiin lukukauden kestäviä ryhmiä alakouluikäisille lapsille, joilla on neuropsykiatrisia haasteita, ja heidän vanhemmilleen, jotka ovat huolissaan lastensa digipelaamisesta. Merjosen, Turokin ja Jalosen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että ryhmätoiminnalla olisi positiivisia vaikutuksia vanhempien minäpystyvyyteen pelikasvattajana.

Toimituskunta