Kategoria: NMI Bulletin 2/2025

Julkaistu

”Aikuiset sanovat, että ihmiset ovat erilaisia ja ketään ei saa kiusata, mutta ruokailussa kaikkien pitäisi olla samanlaisia” – Autismikirjon lasten ja nuorten kokemuksia kouluruokailutilanteista

Silja Nykänen, Niina Gråsten, Amma Antikainen & Aija Laitinen

Perusopetuslain mukaan jokaisella lapsella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua omien edellytystensä mukaisesti koulun toimintaan ja opetukseen osallistuvalle on tarjottava jokaisena koulupäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen sekä maksuton ateria. Autismikirjon henkilölle tyypillisiä ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation erityispiirteet, rajoittuneet ja joustamattomat käytösmallit, aistitiedon käsittelyn vaikeudet sekä kuormitusherkkyys. Nämä tekijät voivat haastaa oppilaan osallistumista kouluruokailuun, mikäli kouluruokailun tuki on riittämätöntä. Tämä tutkimus tarkastelee millaisia kokemuksia 7–16-vuotiailla autismikirjon lapsilla ja nuorilla on perusopetuksen kouluruokailutilanteista ja erityisten ruokailujärjestelyjen toteutumisesta siellä. Poikkileikkausaineisto kerättiin verkkokyselyllä, johon vastasi 273 perusopetusikäistä henkilöä, joilla oli autismikirjo tai sen piirteitä. Kyselylomakkeella kerätty määrällinen aineisto analysoitiin hyödyntäen Kruskall-Wallisin testiä sekä parivertailua. Laadullinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Osallistujista yli puolet olivat joko täysin samaa mieltä (37 %) tai jokseenkin samaa mieltä(38 %) siitä, että koulussa ruokailutilanteet tuntuvat hankalilta. Ruokailutilanteissa koettiin useimmiten hankaliksi ruokien maku tai suutuntuma (74 %) sekä meteli ruokasalissa (73 %). Tutkimustulosten perusteella kokemukset kouluruokailusta olivat hyvin vaihtelevia ja myös kokemukset erityisjärjestelyjen toteuttamisesta olivat osalla parempia kuin toisilla. Kuvaukset kouluruokailua helpottavista tekijöistä jakautuivat viiteen kategoriaan: toivottu ruokailuseura, sopiva ruokailuympäristö, sopiva kouluruoka, itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä ruokailutilanteen ennakointi ja ohjaus. Tulosten mukaan autismikirjon lasten ja nuorten kouluruokailuun osallistumista voidaan tukea parhaiten huomioimalla oppilaan tarpeitaja toiveita yksilöllisesti.

Julkaistu

Vertaiset tukemassa neurokirjon oppilaan osallisuutta ryhmätyöskentelytilanteessa

Saija Miettinen, Noora Kantola, Anniina Kämäräinen & Eija Kärnä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten vertaisten sanallinen ja kehollinen vuorovaikutus tukee niukasti puheella osallistuvan neurokirjon oppilaan osallisuutta ryhmätyöskentelyyn. Valtaosa aiemmasta vertaisvuorovaikutusta ryhmätyöskentelytilanteissa tarkastelleista tutkimuksista on keskittynyt erityisesti puheeseen. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa tarkastellessaan vertaisvuorovaikutusta, jossa neurokirjon oppilas osallistuu pääasiassa kehollisesti. Tutkimusaineisto koostuu neljästä inklusiivisessa ryhmässä videoidusta oppitunnista. Oppitunneilla työskentelee kolme 5.-luokkalaista oppilasta, joista yksi on neurokirjon oppilas. Tutkimuksen lähtökohtana ja analyysitapana on keskustelunanalyysi, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen yksityiskohtaisen jäsentymisen tarkastelun.

Tulosten mukaan vertaiset tukivat neurokirjon oppilaan osallistumista kolmella toistuvalla vuorovaikutustoiminnalla: kohdistamalla aloite neurokirjon oppilaalle, sanallistamalla työskentelyä sekä reagoimalla neurokirjon oppilaan keholliseen toimintoon. Vertaiset käyttivät kielellisistä resursseista pääasiassa ehdotusmuotoisia aloitteita ja neurokirjon oppilaan nimen lausumista. Lisäksi vertaiset hyödynsivät kehollisia vuorovaikutusresursseja, esimerkiksi kohdistamalla kysymyksensä neurokirjon oppilaalle katsomalla tätä, tai osoittamalla opetusmateriaalia. Neurokirjon oppilaan osallistumistavoissa korostuivat kehollisten resurssien käyttö, kuten nyökkäys, pään pudistaminen, osoittaminen ja materiaalin fyysinen käsittely. Tutkimustulokset korostavat vertaisten merkitystä osallisuuden rakentumisessa sekä herkkyyden tärkeyttä erilaisten vuorovaikutustapojen tunnistamisessa.

Julkaistu

Näkökulmia inklusiiviseen koulutukseen ja oppilaan osallisuuteen kasvatustieteen ja koulutusoikeuden rajapinnassa

Mirva Poikola

Tässä väitöstutkimuksessa tutkittiin inklusiivista koulutusta ja oppilaiden osallisuutta ihmisoikeusperustaisessa viitekehyksessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia ja koulutuksen käytäntöjä erityisopetuksen näkökulmasta. Väitöskirjan kolme osatutkimusta käsittelivät inkluusion oikeudellista perustaa, oppilaiden näkemyksiä sekä suomalaisten oppilaiden kokemuksia inkluusiosta. Keskeiset löydökset korostivat akateemisen ja sosiaalisen inkluusion välistä yhteyttä. Akateeminen inkluusio liittyi oppimistuloksiin ja tuen saatavuuteen, kun taas sosiaalinen inkluusio painotti yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta. Suomalaisen koulutusjärjestelmän inkluusion haasteena on tasapaino valtakunnallisen sääntelyn ja paikallisten ratkaisujen välillä. Oppilaiden kokemukset toimivat tärkeänä mittarina inkluusion onnistumiselle.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Julkaistu

Haasteesta harjoiteltavaksi taidoksi: alakouluikäisten oppilaiden itsesäätelytaidot ja niiden tukeminen moniammatillisella yhteistyöllä

Reija Jyrkinen

Lektio kuvaa tutkimusta, jossa tarkasteltiin opettajien käsityksiä oppilaiden itsesäätelystä, sen tukemisesta luokkahuoneessa ja myös mahdollisuuksia tukemiseen koulun moniammatillisella yhteistyöllä. Oppilaiden itsesäätelytaidot ovat heikentyneet ja niiden tukeminen on usein haastavaa pelkästään pedagogisin keinoin. Avuksi tarvittaisiin kuraattorin ja psykologin osaamista ja heidän kanssaan tehtävää yhteistyötä. Oppilaiden kannalta hyödyllisintä olisi ennakoiva, luokkiin jalkautuva interventiotyöskentely, joka on vielä kouluissa harvinaista. Monista tutkimuskouluista puuttui moniammatillinen henkilöstö ja yhteistyön tekeminen olisiitä syystä mahdotonta. Toisaalta niissä kouluissa, joissa henkilöstöä oli, yhteistyö ei ollut vallitseva työtapa. Opettajien työkuorma kevenisi ja työssä jaksaminen paranisi, mikäli yhteistyötä tehtäisiin enemmän. Lisäksi oppilaat saisivat useammin heille lakisääteisesti kuuluvan tuen. Moniammatillinen yhteistyö on olennainen osa inklusiivista koulua.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Julkaistu

Toimitukselta

Reija Jyrkinen kertoo lektiossaan väitöskirjatutkimuksestaan, joka käsitteli opettajien näkemyksiä oppilaiden heikentyneestä itsesäätelystä, ja sen tukemisesta luokkahuoneessa moniammatillisessa yhteistyössä. Tutkimuksen mukaan moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi kuraattorien ja psykologien kanssa on olennaista oppilaiden tuen ja opettajien jaksamisen kannalta, mutta tämä työtapa on vielä harvinainen kouluissa.

Miten varmistamme, että jokainen lapsi saa mahdollisuuden oppia jamenestyä omista lähtökohdistaan? Tämä kysymys oli keskeinen Poikolan väitöstutkimuksessa, jossa käsiteltiin inklusiivista koulutusta ja oppilaiden osallisuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia ja koulutuksen käytäntöjä erityisopetuksen näkökulmasta.

Nykänen, Gråsten, Antikainen ja Laitinen raportoivat 7–16-vuotiaiden autismikirjon lasten ja nuorten kokevan kouluruokailutilanteet usein hankaliksi. Helpottavia tekijöitä olivat toivottu seura, sopiva ympäristö ja ruoka, itsemäärämisoikeuden toteutuminen sekä ruokailutilanteen ennakointi ja ohjaus. Tutkijoiden mukaan autismikirjon lasten ja nuorten kouluruokailuun osallistumista voidaan tukea parhaiten huomioimalla oppilaan tarpeita ja toiveita yksilöllisesti.

Inklusiivisen pedagogiikan keskeisenä edellytyksenä on oppijan sosiaalinen osallisuus ja sen edistäminen. Miettinen, Kantola, Kämäräinen ja Kärnä tarkastelevat artikkelissaan neurokirjon oppilaan osallisuuden kokemuksen mahdollistamista ryhmätyöskentelytilanteessa. Artikkelissa kuvataan, miten pitkäjänteinen vertaisten yhteistyö ja ryhmän tuottama tuki mahdollistavat osallisuuden kokemusta kehollisen ja kielellisen vuorovaikutustoiminnan avulla.

Toimituskunta