Lukemalla lukijaksi

Jarkko Hautala

Lapset tarvitsevat yleensä tukea ja ohjausta perustaitojen kuten lukemisen oppimisessa. Tässä kirjoituksessa pyrin tiivistämään olennaisia asioita teknisen lukemisen kognitiivisesta prosessista, sen kehityksestä, pulmista ja tukemisesta. Tavoitteenani on hälventää tekijöitä, jotka saattavat saada lukemisen opettamisen tuntumaan tarpeettoman vaikealta. Samalla ehdotan joitain keinoja, joilla oppilaiden peruslukutaitojen oppimista voitaisiin edistää kansallisella tasolla. En kuitenkaan käsittele luetun ymmärtämistä, joka vaatii oman puheenvuoronsa.

Inklusiivisen kasvatuksen ja erityispedagogiikan sisällöt opettajaopintojen opetussuunnitelmissa

Aino Äikäs, Outi Kyrö-Ämmälä, Sonja Ojala, Katariina Waltzer, Marianna Heinonen ja Päivi Pihlaja

Opettajankoulutuksen tehtävänä on luoda tuleville opettajille valmiuksia toteuttaa inklusiivisen kasvatuksen mukaista opetusta. Opettajankoulutusten opetussuunnitelmat ohjaavat sitä, miten opiskelijat kehittävät ja kartuttavat osaamistaan opintojen aikana. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten inklusiivisen kasvatuksen sisällöt, ja erityispedagogiikka yhtenä keinona toteuttaa inklusiivista kasvatusta, varhaiskasvatuksen opettajan sekä luokan- ja aineenopettajakoulutusten opetussuunnitelmista.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämistä ohjaavat kansainväliset sopimukset inklusiivisesta kasvatuksesta. Yksi konkreettinen kehittämisen kohde, tavoitteena vahvistaa kaikkien lasten ja nuorten tuen toteutumista, on ollut oppimisen koulunkäynnin tuen uudistuminen perusopetuksessa vuonna 2011 ja varhaiskasvatuksessa vuonna 2022. Myös toisella asteella opiskelun tukea koskevat uudistukset ovat olleet merkittäviä. Tutkimuksen aineisto koostuu syksyllä 2021 voimassa olleista opettajankoulutusten opetussuunnitelmista. Aineistoa analysoitiin induktiivisella ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä Inkluusiota edistävä opettajankoulutus -asiakirjassa (EASNIE, 2012) esiteltyyn inklusiivisen opettajan profiiliin peilaten. Tulokset osoittavat, että opetussuunnitelmissa on vaihtelevasti ja osin runsaasti inklusiiviseen kasvatukseen liittyviä sisältöjä, mutta ne näyttäytyvät tavallisesti ainoastaan yksittäisinä käsitteinä tavoite- tai sisältökuvauksissa. Toisaalta puhtaasti erityispedagogisia sisältöjä tarjoavia opintojaksoja varhaiskasvatuksen opettajan sekä luokan- ja aineenopettajakoulutusten opetussuunnitelmista löytyy enimmillään kaksi. On myös koulutusohjelmia, joissa näitä sisältöjä ei ole lainkaan.

Oppilaiden ja opettajien kollektiiviset johtajuus- ja innovaatiokäytännöt alakoulun makerspace-oppimisympäristössä

Jasmiina Leskinen

KT Jasmiina Leskisen erityispedagogiikan väitöskirja Fostering distributed leadership and collective innovation practices in a primary school’s makerspace: a sociocultural investigation tarkastettiin 1.9.2023 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Jennifer Roswell Sheffieldin yliopistosta ja kustoksena Kristiina Kumpulainen Helsingin yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Kohti oppimista: pienryhmien kokoonpanoista neuvotteleminen alakoulun avointen oppimisympäristöjen oppitunneilla

Janita Toivainen, Tanja Vehkakoski, Kreeta Niemi

Tutkimme artikkelissa oppituntien aikaista pienryhmiin jakautumista alakoulun avoimissa, inklusiivisissa oppimisympäristöissä. Kiinnostuksen kohteenamme oli, miten sosiaalinen inkluusio toteutuu opettajien jakaessa oppilaita pienryhmiin ilman ennalta mietittyjä ryhmä-jakoja tai oppilaiden saadessa itse muodostaa ryhmän. Videoidun oppituntiaineiston (N = 25 tuntia) yksityiskohtaisen keskustelunanalyyttisen tarkastelun avulla tunnistimme kolme oppilaiden tapaa muodostaa ja vahvistaa erilaisia kategoriaryhmiä ja niihin kuulumista ryhmäkokoonpanoista neuvoteltaessa: 1) mukaan ottaminen kaveruuden pohjalta, 2) ulossulkeminen ja mukaan ottaminen sukupuolen perusteella ja 3) ulossulkeminen erityisen tuen saamisen pohjalta. Tutkimus tuo näkyväksi sen, miten pienryhmien muodostaminen sisältää paljon oppilaiden keskinäistä sosiaalista neuvottelua ja mahdollisesti turvattomuutta herättäviä tilanteita, joissa oppilaiden on vaarana päätyä työskentelemään yksin. Toimivien pienryhmien muodostaminen edellyttää opettajilta herkkyyttä puuttua oppilaiden taipumukseen nojautua eri kategoriaryhmiin heidän pyrkiessään vahvistamaan omaa asemaansa tai heikentämään toisen asemaa ryhmiin jakautumisessa. Lisäksi ryhmien kokoonpanojen olisi hyvä perustua vaihtelevasti eri tekijöihin, joita oppilaat eivät voisi ennakoida samalla tavoin kuin minkä esimerkiksi istumajärjestykseen perustuva ryhmänmuodostus mahdollistaa.