Kategoria: NMI Bulletin 3/2013

Julkaistu

Nuorten uratavoitteet sosiaalisessa kontekstissa

Lotta Tynkkynen

Abstrakti:

Lotta Tynkkysen psykologian väitöskirja ”Adolescents’ Career Goals in Social Context” (Nuorten uratavoitteet sosiaalisessa kontekstissa) tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 22. helmikuuta 2013. Vastaväittäjänä toimi professori Bettina S. Wiese Saksasta (Institute of Psychology, RWTH Aachen University) ja kustoksena professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten työhön ja opiskeluun liittyviä tavoitteita heidän siirtyessään peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja edelleen työelämään ja jatko-opintoihin. Tutkimus pohjautuu kahteen suomalaiseen kyselylomakkeilla kerättyyn pitkittäisaineistoon. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemmat ovat merkittävässä roolissa nuorten opinto- ja työtavoitteiden asettamisessa. Ensinnäkin, valtaosa nuorista nimesi vanhemmat uratavoitteisiin liittyviksi tukijoikseen sekä peruskoulun lopussa että myös varhaisaikuisuudessa, kun nuoret olivat jo siirtyneet jatko-opintoihin ja työelämään. Isän nimeäminen tukijaksi oli yhteydessä lukiokoulutukseen peruskoulun jälkeen. Toiseksi, nuoret, jotka kokivat saavansa vanhemmiltaan tukea uravalinnoissaan, uskoivat muita useammin saavuttavansa tavoitteensa. Kolmanneksi, jos nuoret uskoivat vanhempiensa toivovan lukiokoulutusta, nuoret asettivat todennäköisemmin keskimääräistä haastavampia opintotoiveita itselleen. Neljänneksi, vanhemmilla, joiden kasvatukselle oli ominaista psykologien kontrolli ja esimerkiksi syyllistämisen käyttö kasvatuskeinona, oli vaatimattomampia opintotoiveita lapsensa suhteen. Tutkimuksen mukaan myös muut sosiaaliset suhteet voivat olla merkittäviä nuorten opintotavoitteiden kannalta. Nuoret, jotka nimesivät tyttö- tai poikaystävän tai opinto-ohjaajan tai opettajan uratavoitteensa tukijaksi peruskoulun lopussa, menivät todennäköisemmin ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen. Nuorten opintotoiveissa ja pystyvyydentunteen kehityksessä oli löydettävissä erilaisia kehityspolkuja. Valtaosa piti kiinni opintotoiveestaan ja koki uratavoitteeseen liittyvän pystyvyydentunteensa korkeaksi, ja pystyvyydentunne myös vahvistui opintosiirtymien aikana. Oli kuitenkin myös ryhmiä, joissa opintotoiveet tai pystyvyydentunne heikkeni tai vahvistui siirtymän aikana.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Ruskeasuon koulun kehittämishanke: HOJKS-tavoitteet ICF-viitekehyksessä

Irene Rämä, Saila Teinilä, Leena Airaksinen, Riitta Tiainen

Abstrakti:

Ruskeasuon koulu on Helsingissä sijaitseva valtion erityiskoulu, joka on osa Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskista (Ruskis Oppimis- ja ohjauskeskus | Ruskeasuon koulu). Koulu on osallisena useissa hankkeissa, joissa tutkitaan mm. CP-vammaisten lasten ja nuorten kuntoutumisen mittareita ja ohjausmalleja. Koulun toiminta nojaa konduktiivisen opetuksen periaatteisiin, joiden mukaan opetus, kuntoutus ja hoito muodostavat saumattoman kokonaisuuden ja joiden mukaan oppilaan potentiaalin ja osallistamisen mahdollistaminen on olennainen osa tavoitteistoa. Ruskeasuon koulun pitkäaikainen kehittämishanke perustui oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) uudistamiseen. HOJKSin kehittämistyön päämääränä oli oppilaskohtaisten tavoitteiden määrän vähentäminen ja koulun moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen. Kehittämistyö kietoutui lopulta ICF-pohjaisen toimintakyvyn käsitteen ympärille. Kokeilussa huomattiin, että ICF-luokituksen avulla tavoitteenasettelua voidaan selkiyttää ja konkretisoida. Luokituksen avulla saatiin näkyväksi myös tavoitteissa olevia puutteita, joista ilmeisin oli ympäristötekijöihin liittyvien tavoitteiden vähäisyys. Toisaalta luokitus on kuitenkin käytännön opetus-, kuntoutus- ja hoitotyössä liian raskas väline nimenomaan juuri kattavuutensa vuoksi. Kokeilun avulla saatiin lisäksi todennettua tavoitteiden ja koulun pedagogisten periaatteiden välinen yhdenmukaisuus: tavoitteiden ICF-luokitus paljasti suorituksiin ja osallistumiseen kohdistuvien tavoitteiden osuudeksi 79 %, mikä on linjassa konduktiivisen opetuksen periaatteiden kanssa. ICF-luokituksen käyttäminen kouluympäristössä on Suomessa vielä pienimuotoista, ja Ruskeasuon koulu on tässä suhteessa edelläkävijä. Jatkosuunnitelmissa on tavoitteiden saavuttamisen arvioinnin linkittäminen GAS-menetelmää soveltaen konduktiivisen opetuksen ja ICF-luokituksen kehykseen.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ryhmäkuntoutus nuorille – kokemuksia pilottiryhmästä

Erja Ristimäki, Kati Rantanen

Abstrakti:

Toiminnanohjaus ja tarkkaavuus ovat psyykkisistä toiminnoista pisimpään kehittyviä – nuoruusiässä ne kehittyvät yhä aktiivisesti. Nuoruus tuo kuntoutukseen ja tukitoimiin omat erityispiirteensä, mutta erityisesti nuorille suunnattuja interventioita on kuitenkin lasten kuntoutukseen verrattuna vain vähän. Tässä raportissa esitellään Tampereen yliopiston Psykologian opetus- ja tutkimusklinikka PSYKE:ssä kehitettävää nuorille suunnattua toiminnanohjauksen ryhmäkuntoutusta ja pilottiryhmästä saatuja kokemuksia. Ryhmäkuntoutus on suunnattu 14–18-vuotiaille nuorille, joilla on todettu toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmia. Vaikeudet näkyvät arjessa mm. toiminnan aloittamisen, suunnittelun ja loppuunsaattamisen vaikeuksina. Tämän johdosta ikätasoinen asioista huolehtiminen (mm. kotitehtävät, opiskeluun liittyvät aikataulut ja sopimukset, rahan käyttö) on vaikeaa. Nuorten ryhmäkuntoutuksen lähtökohdat ovat lasten TOTAKU-monitasokuntoutuksessa ja aikuisten ADHD-ryhmäkuntoutusmallissa. Kuntoutuksen tavoitteina ovat realistisen minäkuvan vahvistuminen, erityisvaikeutta kompensoivien hallintakeinojen harjoitteleminen ja vertaistuki. Kuntoutuksessa painotetaan nuoren itsenäisyyttä ja vastuuta omasta kuntoutuksestaan. Nuorten ryhmäkuntoutuksessa on strukturoitu ohjelma, joka etenee nuorten tavoitteiden mukaisia teemoja noudattaen. Keskeisiä menetelmiä ovat psykoedukaatio eli tiedon antaminen toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeuksista ja niiden vaikutuksista arjessa, erilaiset pohdinta- ja kotitehtävät sekä vertaistuki.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolut – oppilaiden kokemuksia koulunkäynnin kannalta merkityksellisistä asioista

Minna Kyttälä, Hanna-Maija Sinkkonen, Kati Ylinampa

Abstrakti:

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä suomalaisessa perusopetuksessa on kasvanut jatkuvasti. Keskeisiä maahanmuuttajataustaisen oppilaan koulumenestykseen ja koulusopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kielitaito ja ystävyyssuhteet valtaväestön kanssa. Valtaosa tutkimuksista on keskittynyt poikkileikkauksenomaisesti tarkastelemaan, mitkä asiat tietyllä hetkellä vaikuttavat koulusuoriutumiseen tai kouluviihtymiseen. Tässä tutkimuksessa pyrimme retrospektiivisesti tarkastelemaan kolmen peruskoulun lisäluokkaa (10. luokka) suorittavan maahanmuuttajataustaisen oppilaan siihenastisia koulupolkuja ja oppilaiden omia kokemuksia asioista, jotka ovat olleet heidän koulupolkunsa kannalta merkityksellisiä. Tulokset osoittavat, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolut ovat sirpaleisia ja niihin kuuluu useita koulun tai luokan vaihtoja. Puutteellinen kielitaito on aiheuttanut vaikeuksia läpi koulupolun. Oppilaiden maahanmuuttajataustaa ja heikkoa kielitaitoa ei oppilaiden oman kokemuksen mukaan juurikaan ole huomioitu opetustilanteissa. Tästä huolimatta haastateltujen nuorten mukaan koulumenestyksen suhteen ratkaisevaa oli kuitenkin oma asenne ja käytös koulussa. Kaikkien haastateltujen kouluaikaan sijoittui nuorille tyypillinen vaihe, jossa kaverit ja harrastukset kiinnostivat enemmän kuin koulunkäynti.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Toimitukselta

Vuoden kolmannessa NMI-Bulletinissa tarkastelemme nuorten opiskelua ja sen tukemista sekä tutustumme erityisopiskelijoiden HOJKS:in uudistamiseen.

Erja Ristimäki ja Kati Rantanen esittelevät nuorille suunnattua toiminnanohjauksen kuntoutusta. Nuoruus ikävaiheena tuo kuntoutukseen omat, erityiset haasteensa, mutta heille suunnattuja interventioita on kehitetty vähän. Tampereen yliopiston Psykologian opetus- ja tutkimusklinikka PSYKE:ssä kehitetään ryhmäkuntoutusta 14–18-vuotiaille nuorille, joilla on todettu toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmia. Kuntoutuksessa parannetaan tietoisuutta tarkkaavuuden ongelmista siten, että painotetaan nuoren itsenäisyyttä ja vastuuta omasta kuntoutuksestaan sekä tarjotaan vertaistukea. Pilottiryhmän tulokset ovat lupaavia erityisesti minäkuvan tarkentumisen ja omien erityisvaikeuksien tunnistamisen osalta.

Lotta Tynkkysen väitöskirjatutkimus käsittelee nuorten työhön ja opiskeluun liittyvien tavoitteita peruskoulusta toiselle asteelle ja työelämään sekä jatko-opintoihin. Tulosten mukaan vanhemmat ovat merkittävässä roolissa nuorten opinto- ja työtavoitteiden asettamisessa varhaisaikuisuuteen saakka, joskin myös seurustelukumppanit vaikuttivat niihin. Vanhempien tuki auttoi nuoria uskomaan tavoitteidensa saavuttamiseen, mikä puolestaan ennusti niissä pysymistä. Nuorten opintotoiveissa ja pystyvyydentunteen kehityksessä löydettiin tutkimuksessa erilaisia kehityspolkuja. Suurin osa nuorista piti kiinni opintotoiveestaan ja koki uratavoitteeseen liittyvän pystyvyydentunteensa korkeaksi, ja pystyvyydentunne myös vahvistui opintosiirtymien aikana. Toisaalta pienellä osalla pystyvyyden kokemus heikkeni, mikä heijastui työttömyytenä varhaisaikuisuudessa.

Irene Rämä, Saila Teinilä, Leena Airaksinen & Riitta Tiainen kirjoittavat oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) uudistamisesta Ruskeasuon koulussa. Päämääränä oli oppilaskohtaisten tavoitteiden määrän vähentäminen ja koulun moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen. Kehittämistyön aikana huomattiin, että ICF-luokituksen avulla tavoitteenasettelua voidaan selkiyttää ja konkretisoida. Samalla todennettiin tavoitteiden ja koulun pedagogisten periaatteiden välinen yhdenmukaisuus: suorituksiin ja osallistumiseen kohdistuvat tavoitteet muodostivat suurimman osan oppilaiden tavoitteista. Tämä on yhteneväistä konduktiivisen opetuksen periaatteiden kanssa: lapsille opetetaan taitoja selviytyä ympäröivässä yhteiskunnassa, eikä erotella tai aseteta tärkeysjärjestykseen motorisia ja akateemisia taitoja.

Minna Kyttälä, Hanna-Maija Sinkkonen ja Kati Ylinampa tutkivat kolmen peruskoulun lisäluokkaa (10. luokka) suorittavan maahanmuuttajataustaisen oppilaan koulupolkuja. Heitä kiinnostivat mitkä oppilaiden kokemukset olivat olleet merkityksellisiä heidän koulunkäynnilleen. Tulosten mukaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolut ovat sirpaleisia ja niihin kuuluu useita koulun tai luokan vaihtoja. Puutteellinen kielitaito nousi esille keskeisenä koko koulutusuraa haittaavana ongelmana. Oppilaiden kokemuksen mukaan maahanmuuttajataustaa ja heikkoa kielitaitoa ei juuri oteta huomioon opetustilanteissa. Toisaalta nuorten mielestä koulumenestyksen suhteen ratkaiseva tekijä oli oma asenne ja käytös koulussa.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille hyvää alkavaa syksyä!

Toimituskunta

 

Lataa pdf