Ei-kielellinen oppimisvaikeus

Terhi Nyman-Luotonen

Abstrakti:

Ei-kielellisellä oppimisvaikeudella tarkoitetaan heterogeenistä oppimisvaikeuksien ryhmää, jossa korostuvat hahmottamisen, kosketustunnon, psykomotoriikan, sosiaalisen havaitsemisen sekä ei-kielellisen päättelykyvyn vaikeudet. Kouluaikana tämä näkyy hankaluuksina etenkin matematiikassa, luetun ymmärtämisessä sekä sosiaalisissa taidoissa. Vahvuudet sen sijaan ovat mekaanisessa kielellisessä oppimisessa sekä teknisessä lukemisessa. Ei-kielellistä oppimisvaikeutta on tutkittu ja yritetty määrittää noin 50 vuoden ajan. Se ei kuitenkaan vieläkään ole mukana virallisessa tautiluokituksessa, koska ei ole johdonmukaisesti pystytty osoittamaan sen erillisyyttä muista oppimisvaikeuksista. Esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 10 – 29 prosenttia kaikista oppimisvaikeustapauksista. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden hermostollista perustaa on tutkittu hyvin vähän uusimmilla aivokuvantamismenetelmillä, mutta viitteitä takaraivo- ja päälakilohkon lievistä vaurioista on tullut esiin. Aiemminkin ei-kielellinen oppimisvaikeus on liitetty neuropsykologisten tutkimustulosten perusteella näiden aivoalueiden toimintahäiriöihin ja valkean aineen vaurioihin, etenkin oikeassa aivopuoliskossa. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden yhtenäispiirteitä muiden oireyhtymien, etenkin Aspergerin oireyhtymän kanssa on viimeaikoina tutkittu ja havaittu, että oireyhtymät eroavat toisistaan monella osa-alueella. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden määrittely jatkuu yhä, ja uusien aivokuvantamismenetelmien toivotaan selkeyttävän oirekuvan ymmärtämistä.

Lataa pdf

”Ai kerronks mää nyt jotain?” Viisivuotiaiden lasten tarinankerronnan taidot

Soile Hakala

Abstrakti:

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaista ovat viisivuotiaiden lasten (n = 80) tarinankerrontataidot. Työssä tarkasteltiin mikrotasolla lasten tarinoiden sisältöä ja makrotasolla tarinoiden rakennetta. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia rakenteellisia eroja lasten tarinankerronnan tavoissa on, ja seurattiin, onko kerrontatavassa havaittavissa tasoeroja. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin tarinoiden lingvististä sisältöä ja toisessa vaiheessa tarinakielioppimallin (storygrammar) pohjalta tarinoiden rakennetta sekä tarinankerronnan tapaa. Tarinat voitiin jakaa kolmeen ryhmään kerronnan tason mukaan. Tunnistavan kerronnan tasolla (38 % tarinoista) tarinat olivat lyhyitä ja sanojen laadun ja eri sanaluokkien osalta niukkoja. Tarinan rakenne koostui hahmojen nimeämisestä ja erillisistä tapahtumista. Kokonaista episodia ei esiintynyt, joten tarinat olivat usein hajanaisia. Lapset tarvitsivat kerronnan tueksi paljon kannustusta. Kuvailevan kerronnan tasolla (30 %) tarinoiden pituus edusti aineiston keskiarvoa, mikä näkyi sanojen laadun parantumisena. Juonirakenneyksiköiden lisääntyminen näkyi tarinan ymmärrettävyyden paranemisena. Yli puolet lapsista mainitsi vähintään kaksi episodin juonirakenneyksikköä, ja viidesosa kertoi ensimmäisen episodin kokonaan. Kertovan kerronnan tasolla (31 %) tarinat olivat pitkiä ja niissä esiintyi rikasta ja vaihtelevaa kieltä. Yli puolessa tarinoista löytyi kokonaiset episodit, mikä teki tarinasta kuulijalle hyvin ymmärrettävän. Tämän tason kerronnassa alkoi näkyä enemmän myös tarinan hahmojen toiminnan tulkintaa. Mikrotasolla kuvailevan ja kertovan tason tarinat erosivat tunnistavan tason tarinoista merkitsevästi substantiivien ja verbien sekä erilaisten sanojen määrässä, sanojen kokonaismäärässä, lauseiden keskimääräisessä pituudessa ja sivulauseiden määrässä.

Lataa pdf

Jänistarinat − ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma varhaiskasvatukseen

Aino Mattinen, Anu Kajamies, Pekka Räsänen, Minna Hannula-Sormunen, Erno Lehtinen

Abstrakti:

Tässä artikkelissa esittelemme kehittämäämme Ymmärtävän kuuntelemisen ohjelmaa, Jänistarinoita. Jänistarinatohjelman tavoitteena on tukea erityisesti niitä lapsia, joilla neljän vuoden ikään mennessä on havaittu puutteita kuullun ymmärtämisen taidoissa. Lasten taitojen tukemiseen kohdistuneet tutkimukset ovat korostaneet varhaisen tuen merkitystä. Suomessa ei kuitenkaan ole sellaisia varhaisen tuen materiaaleja, joiden avulla päivähoidon varhaiskasvattajat ja pienten lasten huoltajat voisivat johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti tukea kielen ymmärtämisen kehittymistä. Jänistarinat-ohjelma sisältää 20 juonellisesti etenevää tarinaa, joita käsitellään ymmärtävän kuuntelemisen mallin mukaisesti sekä päiväkodissa että lapsen kotona. Jänistarinat-interventiotutkimukseemme osallistui 46 lasta. Koeryhmän lapset (n = 24) osallistuivat Jänistarinatohjelmaan ja kontrolliryhmän lapset (n = 22) matemaattisia taitoja harjoittavaan Nallematikka-ohjelmaan. Jänistarina-ryhmä kehittyi Kertomuksen oppimisen tehtävässä (Nepsy II, Korkman, Kirk & Kemp, 2008) Nallematikka-ryhmää enemmän. Päiväkodin varhaiskasvattajien ja lasten vanhempien arvion mukaan lapset osallistuivat ohjelmaan innostuneesti. Ohjelmasta oli hyötyä lasten lisäksi myös varhaiskasvattajille ja lasten vanhemmille. Tutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia ja kannustavat kehittämään Jänistarinatohjelmaa edelleen; huomiota kiinnitetään erityisesti päiväkodin ja kodin välisen yhteistyön tukemiseen.

 

Lataa pdf

Kokemuksia kuntoutuksesta: hyötyvätkö lapset, joilla on viiveinen lukukäsitteen kehitys, säännöllisestä lukukäsitteen kuntoutuksesta?

Sari Kantelinen

Abstrakti:

Tässä tutkimuksessa seurattiin alle kouluikäisiä lapsia, jotka ovat jääneet ikätovereistaan jälkeen lukukäsitteen kehittymisessä. Tarkoituksena on selvittää, hyötyvätkö he esikouluiässä vuoden kestävästä säännöllisestä neuropsykologisesta kuntoutuksesta, jossa vahvistetaan lukukäsitettä. Lukukäsitteellä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan matemaattisten suhdetaitojen, lukujonotaitojen ja numerosymbolien hallintaa. Tutkimus on neljän lapsen tapaustutkimus. Jokaiselle lapselle tehtiin 4–5-vuotiaana neuropsykologinen tutkimus. Neuropsykologisessa tutkimuksessa tuli esille selvää viivettä lukukäsitteen kehittymisessä (persentiili 10 %). Jokainen lapsi sai esikouluiässä vuoden kestävän neuropsykologisen kuntoutusjakson lukukäsitetaitoihin (24 x 60 min). Neuropsykologinen kuntoutus toteutettiin kahden lapsen parikuntoutuksena. Kuntoutuksen jälkeen tehtiin välittömästi lapsille uusi neuropsykologinen tutkimus, ja erityisen tarkastelun kohteena oli lukukäsitetaitojen kehitys. Kuntoutuksen tavoitteista ja harjoitteista lähetettiin jokaisen kuntoutustunnin jälkeen kotiin ja päiväkotiin yhteenveto, joten myös lapsen lähiympäristö kykeni osallistumaan harjoitteluun tiiviisti. Kolmella lapsella lukukäsitetaidot olivat merkittävästi kohentuneet kuntoutuksen jälkeen. Yhdellä lapsella taidot olivat ikätasoon nähden pysyneet yhtä heikkoina kuin ennen kuntoutusta. Lapsi, jolla taidot eivät kehittyneet, oli kuntoutustilanteessa hyvin tarkkaamaton, ja keskittyminen matemaattisiin harjoitteisiin oli hänelle erittäin työlästä. Tutkimuksessa mukana olleet lapset ovat tällä hetkellä kaikki ensimmäisellä luokalla koulussa. Kevään 2013 aikana tehdään kaikille lapsille matematiikan taitojen seurantatutkimus, jossa kartoitetaan mm. sitä, kuinka lapset ovat pärjänneet koulumatematiikassa. Lisäksi kartoitetaan, onko suotuisa matematiikan taitojen kehitys jatkunut erityisesti näillä kolmella lapsella, joilla heti kuntoutuksen jälkeen todettiin merkitsevää edistystä lukukäsitetaidoissa.

Lataa pdf

Toimitukselta

Kevään toinen NMI-Bulletin on nyt valmis. Kuten pitkäaikainen päätoimittaja Helena Viholainen vihjaisi edellisen numeron esipuheessaan, alkukevät on tuonut muutoksia toimituskuntaan. Helmikuun alusta uutena päätoimittajana on toiminut allekirjoittanut eli psykologian dosentti Noona Kiuru. Kiitän lämpimästi Niilo Mäki Instituuttia ja toimituskuntaa luottamuksen osoituksesta.

Ensimmäisen päätoimittajavuoteni aikana pohdittavina asioina ovat NMI-Bulletinin kehittäminen ja uudistaminen. Lehden tavoitteena on yhtäältä palvella kentän toimijoita julkaisemalla ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa oppimisvaikeuksien ajankohtaisesta tutkimuksesta ja kentällä toimiviksi todetuista käytänteistä. Toisaalta lehden tavoitteena on julkaista korkeatasoista tutkimusta lasten ja nuorten kognitiivisesta kehityksestä ja oppimisvaikeuksista ja olla yksi Suomen johtavista julkaisufoorumeista tällä erityisalueella. Kuinka hyvin nämä tavoitteet toteutuvat nykymuotoisessa lehdessä? Kuinka tyytyväisiä lukijat ovat lehden sisältöön? Miten motivoida yhä laajemmassa määrin sekä kokeneita tutkijoita kirjoittamaan tutkimuksistaan että kentän toimijoita kirjoittamaan toimivista käytänteistä ja kokeiluista?

Miltä kuulostaisi, jos lehti jakautuisikin jollakin aikavälillä kahteen osaan: (1) TiedeBulletiniin ja (2) populaarimpaan Bulletiniin? Tulisiko lehti julkaista paperisena, verkkojulkaisuna vai molempina? Kutsun teidät, hyvät lukijat, mukaan tähän kehitystyöhön. Meille olisi kovin arvokasta, jos voisitte vastata https://ekapeli.lukimat.fi/?site=q;q=bulletin13 -sivulta löytyvään lyhyeen kyselyyn. Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan elokuvalippuja.

Tämän NMI-Bulletinin numeron ensimmäinen kirjoitus on Terhi NymanLuotosen katsaus ei-kielellisistä oppimisvaikeuksista. Nyman-Luotonen kokoaa yhteen tietoa ei-kielellisten oppimisvaikeuksien määrittelemisestä, vaikeuksien muodoista kouluaikana sekä taustalla olevista syistä. Soile Hakala sen sijaan tarkastelee tutkimusartikkelissaan viisivuotiaiden lasten tarinankerronnan taitoja. Tarinat voitiin jakaa kolmeen ryhmään kerronnan tason mukaan: tunnistavan, kuvailevan ja kertovan kerronnan tarinoihin.

Mattinen, Kajamies, Räsänen, Hannula-Sormunen ja Lehtinen esittelevät tutkimusartikkelissaan kehittämäänsä ymmärtävän kuuntelemisen ohjelmaa, Jänistarinoita. Ohjelma vastaa suureen tarpeeseen, sillä Suomessa ei aikaisemmin ole ollut materiaaleja, joiden avulla varhaiskasvattajat ja pienten lasten huoltajat olisivat voineet pitkäjänteisesti tukea kielen ymmärtämisen kehittymistä. Interventiotutkimuksen tulokset Jänistarinat-ohjelman vaikutuksista ovat rohkaisevia ja kannustavat kehittämään ohjelmaa edelleen. Kirjoittajat kehottavat kiinnittämään huomiota erityisesti päiväkodin ja kodin välisen yhteistyön tukemiseen.

Viimeisessä, kokeiluja ja käytänteitä esittelevässä raportissa Sari Kantelinen esittelee tapaustutkimuksen lukukäsitteen kuntoutuksesta. Tavoitteena oli selvittää, hyötyvätkö alle kouluikäiset lapset, joiden lukukäsitteen kehitys on viivästynyt, säännöllisestä lukukäsitteen kuntoutuksesta. Lasten lukukäsitetaidot vahvistuivat vuoden kestäneen kuntoutuksen myötä. Tapaustutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia, joskin ne on vielä toistettava kontrolloidulla tutkimusasetelmalla.

Hyvää kevättä ja antoisia lukuhetkiä toivotellen,

Noona Kiuru, päätoimittaja

 

Lataa pdf