Sini Huemer, Paula Salmi, Mikko Aro
Abstrakti:
Lukemisen erityisvaikeus ilmenee suomen kielessä tyypillisesti erittäin hitaana ja työläänä lukemisena, toisin sanottuna sujuvuuden ongelmina. Lukemisvaikeuksia koskeva kuntoutustutkimus painottuu kuitenkin vahvasti lukutaidon valmiuksien tukemiseen ja lukivaikeuksien ennaltaehkäisyyn ja selvästi vähemmän tutkimustietoa on tarjolla lukemissujuvuuden ongelmien helpottamisen keinoista. Tutkimus osoittaa, että hitaan ja työlään lukemisen taustalla on usein kielellisiä vaikeuksia, joista erityisesti nimeämisen hitaus on keskeinen. Lukemissujuvuuden ongelmat näyttävät olevan sitkeitä eivätkä harjaannu kovin hyvin menetelmien avulla, joiden on näytetty tukevan kokoavan lukutaidon periaatteiden omaksumista. Tutkitut lukemisen sujuvuuden harjoitusmenetelmät perustuvat pitkälti joko pyrkimykseen tarjota lapselle määrällisesti paljon kokemuksia painetun tekstin parissa tai käsitykseen, jonka mukaan sanojen toisto on avain niiden tunnistamisen nopeuden – ja sitä kautta lukemisen sujuvuuden – kehittymiseen. Toistuvan harjoittelun on osoitettu olevan tehokas harjoitusmuoto, joskin harjoittelun yleistymisvaikutukset ovat heikkoja. Suomen kielessä yksi ehdokas toistuvan harjoittelun kohteeksi on kielessä usein esiintyvien pienempien yksiköiden, kuten tavujen, käyttö. Lukemissujuvuuden kehittymiseen vaikuttaa keskeisesti myös lapsen itsenäinen lukemisharrastus, ja siksi tukikeinojen kehittämisessä on syytä pohtia myös motivaatioon liittyviä kysymyksiä.