Vuoden viimeisen numeron kirjoitukset esittelevät meille lapsen koulu-uraa varsin monenlaisista näkökulmista. Yleisluontoisemmissa artikkeleissa kantavana teemana ovat opetusjärjestelyt. Pienempiin yksityiskohtiin pureutuvat kirjoitukset esittelevät arviointia ja varhaisia tukitoimia. Lopuksi palaamme vielä Niilo Mäki säätiön juhlavuoden tunnelmissa yhteen Niilo Mäki Instituutin tutkimukselliseen painopistealueeseen.
Sumen artikkeli käsittelee kuulovammaisten oppilaiden opetuksessa tapahtuneita muutoksia erityiskouluissa ja huonokuuloisten oppilaiden luokissa 2000-luvulla. Rehtoreiden mukaan nämä oppilasaineksessa tapahtuneet muutokset asettavat uudenlaisia vaatimuksia opettajien taidoille ja pätevyyksille. Artikkeli herättääkin miettimään, millaisilla opetusjärjestelyillä huomioidaan parhaiten moninaiset kuulovammaisten oppilaiden kehitykselliset ja kulttuurilliset tarpeet. Toisessa lapsen koulu-uraan liittyvässä kirjoituksessa selvitetään starttiluokkien merkitystä lapsen koulussa suoriutumiselle. Alijoen mukaan osa lapsista tarvitsee tehostettua tukea pienessä ryhmässä koulu-uransa alkumetreillä. Lapsen yksilöllinen kehityksen tukeminen haastaakin kunnat pohtimaan resurssien jakoa entistä pitkäjänteisemmin. Tutkimuksen perusteella voidaankin olettaa, että varhaisesta puuttumisesta koituvat kustannukset usein kääntyvät säästöiksi lapsen kasvaessa.
Arviointimenetelmien kehittämisen haasteet tulevat esille Heinolan ja kumppaneiden artikkelissa. Ensimmäisen luokan lukutaidon ennustaminen näyttää onnistuvan esikouluikäisenä melko hyvin, mutta toisen luokan lukemisen ennustaminen esikouluvuoden taidoilla ei olekaan enää kovin luotettavaa. Työtä arviointimenetelmien kehittämiseksi siis tarvitaan edelleen, jotta lukemisvalmiuksien luotettava arviointi myös pidemmällä aikavälillä mahdollistuisi, onhan luotettava arviointi pohjana niin tehokkaiden tukitoimien suunnittelulle kuin tukitoimien tehokkuuden arvioinnille. Kulosen ja kumppaneiden tutkimuksessa on luotu päiväkodinhenkilökunnan käyttöön soveltuva tukitoimintamalli. Siinä henkilökunta sai koulutusta ja konsultaatiota aktiivisuuden ja tarkkaavuuden kehityksen tukemiseen. Saamansa tuen avulla henkilökunnan ymmärrys aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöistä lisääntyi ja toiminta lasten kanssa selkiytyi. Tulokset kannustavat soveltamaan kuntoutuksessa hyviksi havaittuja toimintamalleja laajemminkin lapsen toimintaympäristöihin.
Juhlavuoden kunniaksi on tähän numeroon koostettu katsaus motoristen oppimisvaikeuksien tutkimuksesta. Tieto motorisista oppimisvaikeuksista on kasvanut runsaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Edelleen on kuitenkin epäselvää, mistä nämä vaikeudet johtuvat, ja miksi motoriset pulmat esiintyvät niin usein muiden kehityksellisten ja psykososiaalisten pulmien kanssa yhdessä. Tulevaisuudessa uudet aivokuvantamismenetelmät ja geenitutkimuksen kehittyminen selkeyttänevät tätä epäselvää kuvaa ongelmien taustoista. Toinen käytännöllisempi haaste liittyy näiden vaikeuksien tunnistamiseen ja lapsen arjen tukitoimien kehittämiseen niin kotona kuin koulussa. Koska lähes kaikki toimintamme perustuu motoriikkaan, voivat puutteet motorisissa taidoissa vaikeuttaa lapsen tai nuoren tasavertaista osallistumista kaikilla elämän aloilla. Ei olekaan yhdentekevää, miten lasten ja nuorten kanssa työskentelevät suhtautuvat motorisen oppimisen pulmiin niitä kohdatessaan. Tällä artikkelilla haluavat kirjoittajat osaltaan onnitella vielä kerran 20-vuotiasta Niilo Mäki Säätiötä oppimisvaikeusalan tutkimuksen mahdollistamisesta.
Vuodenvaihteeseen kääntyvin katsein, toimituskunta
