Kategoria: NMI Bulletin 3/2019

Julkaistu

Näkökulmia maahanmuuttajalasten kielitaidon tukemiseen

Katja Korhonen

Maahanmuuttajalasten kielten opetus puhuttaa Suomessa. Keskusteluissa on hiljattain korostunut se, kuinka maahanmuuttajien suomen kielen opetus tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti. Vallitsevasta keskustelusta huolimatta maahanmuuttajalapsen herkkyyttä ja tarvetta myös oman äidinkielen kokonaisvaltaiselle oppimiselle ei tulisi vähätellä. Maahanmuuttajalasten kielitaidon tukeminen on merkityksellistä niin oman äidinkielen kuin uuden kotimaan valtakielen, tässä tapauksessa suomen kielen, näkökulmasta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Tuettua verkko-opetusta koulunkäynnin erityistilanteisiin

Tiina Pillbacka-Rönkä, Johanna Sergejeff

Perusopetuksen aikana suurin osa oppilaiden poissaoloista on luvallisia. Vaikka koulupoissaolojen yleisyyttä ja syitä ei ole kansallisesti kartoitettu, vaikuttavat koulunkäyntiin liittyvät ongelmat kuitenkin lisääntyneen viime vuosina (Pelkonen, 2013). Viimeisimmässä kouluterveyskyselyssä kahdeksas-­ ja yhdeksäsluokkalaisista vajaalla neljällä prosentilla oli viikoittaisia luvattomia poissaoloja (Halme, Hedman, Ikonen & Rajala, 2018). Keväällä 2017 Etelä-­ ja Pohjois­-Savon alueella tehdyssä kartoituksessa rehtorit ja erityisopettajat kertoivat 175 perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaan tarvitsevan poissaolojen takia erilaisia räätälöityjä opetusratkaisuja, joilla pyritään varmistamaan päättötodistuksen saaminen. Kun määrä suhteutetaan valtakunnalliseen samojen ikäluokkien oppilasmäärään, puhutaan noin 2 600 oppilaan joukosta vuosittain (Sergejeff, 2017).

Lisääntyneet poissaolot ovat hälytysmerkki, johon tulee reagoida nopeasti. Puuttumalla poissaoloon ja sen syihin mahdollisimman varhain saavutetaan parhaat tulokset myös kansainvälisen tutkimuksen mukaan (Ingul, Havik & Heyne, 2019). Kaltiala-­Heinon, Poutasen, Kilkun ja Rimpelän (2003) tutkimuksen mukaan runsaat poissaolot saattavat liittyä erilaisiin terveydellisiin ja psykososiaalisiin ongelmiin, joiden hoitaminen on koulunkäynnin onnistumisen edellytys.

Kouluterveyskyselyssä (Halme ym., 2018) kahdeksas-­ ja yhdeksäsluokkalaiset nuoret itse raportoivat, että kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta kokevista 12 % oli luvattomia poissaoloja viikoittain. Myös koulukiusaaminen lisäsi riskiä poissaoloihin, sillä säännöllisesti koulukiusatuista 16 % oli luvattomia poissaoloja. Kiinnittämällä huomiota runsaisiin koulupoissaoloihin voidaan tunnistaa ne nuoret, joilla on paljon psyykkistä kuormitusta ja suurentunut riski sairastua mielenterveyden häiriöihin (Kaltiala-­Heino ym., 2003).

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Vanhempainohjaus osana toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden kuntoutusta – tuloksia TOTAKU-vanhempainryhmistä

Satu Jyränen, Kati Rantanen, Elina Vierikko

Lapsen tarkkaavuuden ongelmat vaikuttavat laaja­alaisesti lähiympäristöön ja asettavat haasteita kasvatukselle ja vanhemmuudelle. Keskeistä lasten tarkkaavuushäiriöiden hoidossa lääkehoidon ohella on psykososiaalinen tuki, kuten vanhempien tukeminen. Kasvatukseen ja vanhemmuuteen kohdistuvan, tiiviin ja strukturoidun vanhempainohjauksen on todettu vähentävän ylivilkkaiden lasten ja nuorten käytösongelmia ja muuttavan kasvatusta positiivisemmaksi, jämä­kämmäksi ja johdonmukaisemmaksi.

Tässä artikkelissa esitellään lasten TOTAKU-­ryhmäkuntoutukseen sisältyvää vanhempainohjausta. Artikkelissa tarkastellaan vanhempainryhmiin osallistuneiden tarkkaamattomien ja ylivilkkaiden lasten äitien ja isien kasvatusta ja vanhemmuuskokemuksia kuntoutuksen alussa ja selvitetään niissä tapahtuneita muutoksia kuntoutusvuoden aikana. Tarkkaamattomien ja ylivilkkaiden lasten vanhempien tai erikseen äitien ja isien kasvatuksen ja vanhemmuuskokemusten eroja ei ole aiemmin tutkittu. Aineisto koostui 65:stä iältään 7–12-­vuotiaasta lapsesta, jotka osallistuivat vuosina 2006–2015 ensimmäistä vuottaan Tampereen yliopiston Psykologian opetus­ ja tutkimusklinikka PSYKE:ssä toteutettuun toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ryhmäkuntoutukseen.

Ryhmäkuntoutusvuoden alkaessa vanhemmat arvioivat käyttävänsä useammin ohjaavaa kuin määräilevää kasvatusta. Äidit olivat kasvatuksessa isiä sekä ohjaavampia että määräilevämpiä. Äidit ja isät nauttivat vanhemmuudesta paljon, vaikkakin äidit olivat isiä uupuneempia. Kuntoutuksen aikana äitien uupumus ja kasvatuksen määräilevyys vähenivät tilastollisesti merkitsevästi; isillä muutoksia tapahtui vain vähän. Äitien ja isien kasvatus ja vanhemmuuskokemukset olivat yhteydessä toisiinsa: perheissä, joissa äiti käytti kasvatuksessa ohjaamista, myös isät olivat ohjaavampia. Lisäksi äidin kasvatuksen määräävyys oli yhteydessä isien määräävyyteen, vähäiseen ohjaamiseen ja uupumukseen sekä vähäiseen vanhemmuudesta nauttimiseen. Myös isien uupumus ja määräävyys kasvatuksessa yhdistyivät äitien uupumiseen.

Erot tarkkaamattomien ja ylivilkkaiden lasten vanhemmuudessa olivat pieniä. Vanhempainryhmät näyttävätkin sopivan tavoitteiltaan ja sisällöiltään sekä tarkkaamattomien että ylivilkkaiden lasten vanhemmille. Muutokset kasvatuksessa ja vanhemmuuskokemuksissa olivat suurempia äideillä, jotka osallistuivat isiä aktiivisemmin vanhempainohjaukseen. Tämä puoltaa ajatusta siitä, että tehokas interventio edellyttää vanhemman aktiivista osallistumista ja sitoutumista kuntoutukseen.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Digitaalisten oppimissovellusten vaikutus oppimiseen ja niiden arviointimallit

Markus Salonen

Tämän katsauksen tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: millaisia vaikutuksia digitaalisilla oppimissovelluksilla on oppimiseen ja millaisilla malleilla niitä voi arvioida? Tietotekniikan kehitys on nopeaa, ja uusia kännyköillä, tableteilla ja muilla mobiililaitteilla toimivia sovelluksia syntyy jatkuvasti. Markkinoilla on valtava määrä niin pienille lapsille kuin aikuisillekin suunnattuja oppimissovelluksia, joiden vaikutuksista oppimiseen on vain vä­hän luotettavaa tutkimustietoa. Tämä katsaus on suoritettu siten, että ensin on haettu psykologian ja kasvatustieteen alojen tietokannoista löytyneet meta­analyysit kyseiseltä aihealueelta. Tämän jälkeen on etsitty lisätietoa löydettyjen artikkeleiden viitteiden pohjalta. Päätuloksena voidaan sanoa, että oppimissovellusten, ainakin oppimispelien, suunnitelmallinen — käyttö opetuksessa on perusteltua ja oppimispelit vaikuttavat olevan tehokkaimpia käytettynä yhdessä toisten opetusmenetelmien kanssa. Oppimissovelluskohtainen tutkimustieto on vielä vähäistä, mutta on kehitetty arviointimalleja, jotka auttavat arvioimaan ja valitsemaan sovelluksia eri oppimistarkoituksiin.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Kun koulun tarjoama tuki ei riitä – Koulun ja kuntoutuksen yhteistyö lapsen koulunkäynnin tukena

Pilvi Hämeenaho, Tarja Keltto

Artikkelissamme ”Koulun ja kuntoutuksen yhteistyö lapsen oppimisen ja koulunkäynnin tukena perusopetuksessa” tarkastelemme erityisen tuen tarjontaa ja siihen liittyvää erityisopettajien ja kuntoutuksen ammattilaisten yhteistyötä. Tutkimme ammattilaisten toimintaa suhteessa koulutuksellisen inkluusion tavoitteisiin. Erityisenä tutkimuskohteenamme on yhteistyön mahdollistava tai sitä vaikeuttava toimintaympäristö, jonka Cundari & Pfeifferia (1999) mukaillen määrittelemme rakentuvan sekä ajasta ja tilasta että käytänteistä ja asenteista. Tutkimuksemme perustuu kahdelle vuosina 2016 ja 2017 kerätylle kyselyaineistolle. Kyselyt osoitettiin erityisopettajille (n=40) ja koululaisille terapiaa tarjoaville kuntoutuksen ammattilaisille (n= 181), joista puheterapeutteja oli 134, toimintaterapeutteja 39 ja 8 muita ammattilaisia. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää yhteistyöhön vaikuttavan toimintakulttuurin rakentumista erityisopettajien ja terapeuttien silmin. Tutkimuksemme osoittaa,että erityisen tuen ja kuntoutuksen tarjoaminen suomalaisissa kouluissa hakee muotoaan, eivätkä uuden opetussuunnitelman inklusiiviset, oppilaiden integraation kautta tavoiteltavat periaatteet ole toteutuneet käytännössä. Haasteeksi jokaisen lapsen tarpeisiin vastaamisessa muodostuvat ammattilaisten yhteistyötä vaikeuttava resurssipula; erityisesti yhteisen ajan puute ja siitä seuraavat tiedonkulun ongelmat. Ratkaisuna haasteisiin nähdään se, että lapsen kanssa toimivilla ammattilaisilla tulisi olla enemmän tietoa toistensa tehtävistä ja heidän työtään ohjaavista periaatteista ja käytännöistä.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Koulun toimintakulttuuri avautuvissa oppimistiloissa – Etnografinen tutkimus uuteen koulurakennukseen muuttamisesta

Raija Kattilakoski

Kasvatustieteiden maisteri ja erityisopettaja Raija Kattilakosken erityispedagogiikan väitöskirja ”Koulun toimintakulttuuri avautuvissa oppimistiloissa – Etnografinen tutkimus uuteen koulurakennukseen muuttamisesta” tarkastettiin 8.6.2018 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Markku Jahnukainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Raija Pirttimaa Jyväskylän yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Toimitukselta

NMI-Bulletinin kuluvan vuoden kolmannessa numerossa tarkastellaan oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin liittyviä teemoja lukuisista näkökulmista.

Kattilakosken lektiossa käsitellään koulun henkilökunnan kokemuksia ja toimintatapoja sekä toimintakulttuurin muutosta uuden koulurakennuksen avautuviin oppimistiloihin siirryttäessä. Kirjoittaja tuo esiin toimijoiden erilaisia tapoja reagoida ja käsitellä muutosta sekä prosessiin liittyvän tuen tarpeen.

Hämeenaho ja Keltto tutkivat erityistä tukea erityisopettajien ja kuntoutuksen ammattilaisten näkökulmasta suhteutettuna inkluusion tavoitteisiin. Erityisopettajat ja kuntoutuksen ammattilaiset kokevat yhteistyönsä hyväksi ja lapsen etua edistä- väksi. Artikkelissa nostetaan esiin ratkaisuja vielä käytännössä toteutumattomiin lapsen tarpeisiin vastaamisen haasteisiin.

Digitaaliset oppimissovellukset ovat käytössä opetuksessa ja oppimisessa yhä enemmän. Miten ne vaikuttavat oppimiseen ja miten niiden vaikutuksia voidaan arvioida? Näihin kysymyksiin pureutuu Salonen katsauksessaan Digitaaliset toimintaympäristöt kouluikäisten kehityksessä. Oppimispelien suunnitelmallinen käyttö vaikuttaisi olevan perusteltua, erityisesti käytettynä yhdessä muiden opetusmenetelmien kanssa ja kiinnitettäessä huomiota niiden soveltuvuuteen eri oppimistarkoituksissa.

Kokeilut ja käytänteet -osiossa Jyränen, Vierikko ja Rantanen selvittävät TOTAKU-ryhmäkuntoutuksen vanhempainohjauksen vaikutusta tarkkaamattomien ja ylivilkkaiden lasten vanhempien kasvatukseen ja vanhemmuuskokemuksiin. Ryhmäkuntoutusmallin ohjauksen avulla voitiin vähentää kasvatuksen määräilevyyttä ja vanhempien uupumusta.

Sergejeff ja Pillbacka-Rönkän artikkelissa taas kerrotaan valtakunnallisen oppimis- ja ohjauskeskus Valterin organisoimasta Tuuve-verkkovälitteisestä opetuksesta, jonka avulla tuetaan sellaisten oppilaiden koulunkäyntiä, joiden runsaat koulupoissaolot vaikeuttavat oppimista ja luokkayhteisöön kiinnittymistä. Verkon välityksellä annettu opetus on osoittautunut tehokkaaksi, sillä suuri osa tällä tavoin tuetuista oppilaista on saanut päättötodistuksen ja jatkanut opintojaan toisella asteella.

Lopuksi saamme tutustua Korhosen puheenvuoroon Kielellisten taitojen ja lukemisen tukeminen -hankkeen päätösseminaarissa järjestetystä paneelikeskustelusta, jossa pohdittiin maahanmuuttajalasten kielten opetusta.

Toimituskunta