Tekijä: admin

Julkaistu

Muutokset lasten ja vanhempien minäpystyvyydessä Pelaa fiksusti -ryhmätoimintaan osallistumisen myötä

Päivi Merjonen, Julia Turok & Adrienn Jalonen

Digipelit ovat nykyään osa lasten arkea. Ne voivat olla hauskoja ja opettavaisia, mutta pelaaminen voi muodostua ongelmaksi, jos se vie liikaa aikaa muilta toiminnoilta. Etenkin henkilöillä, joilla on neuropsykiatrisia haasteita, kuten ADHD:n tai autismikirjon piirteitä, voi olla suurentunut riski ongelmalliseen digipelaamiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli pilotoida uusi ryhmätoimintamalli alakouluikäisten nepsy-lasten perheille, joissa pelaaminen aiheuttaa haasteita, ja tutkia, ilmeneekö heidän minäpystyvyydessään muutoksia ryhmätoimintaan osallistumisen myötä.

Pelaa fiksusti -hanke oli STEA:n rahoittama hanke (pelaafiksusti.nmi.fi), jossa 13viikkoa kestäviä ryhmiä järjestettiin vuosina 2022–2024 yhdeksän kappaletta ja niihin osallistui yhteensä 43 lasta ja 54 vanhempaa 38:sta perheestä. Hankkeessa käytettiin odotuslistakontrolli-asetelmaa, jossa osa perheistä kuului yhden lukukauden kontrolliryhmään täyttäen vain kyselylomakkeita ja heille tarjottiin mahdollisuutta osallistua ryhmätoimintaan seuraavana lukukautena. Tutkimukseen osallistujia pyydettiin vastaamaan minäpystyvyyttä käsitteleviin kyselylomakkeisiin 1–3 kertaa sekä ennen että jälkeen ryhmätoiminnan. Analysoimme GEE-analyysillä vastaajien keskiarvoja yhteensä kuudessa mittauspisteessä.

Vanhempien minäpystyvyys oli korkeammalla tasolla ryhmätoiminnan jälkeen verrattuna ennen ryhmiä (p < .001). Lasten vastauksissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta ryhmän myötä (p > .05). On huomioitava, että otoskoko on melko pieni, mutta tulokset ovat lupaavan suuntaisia ja viittaavat siihen,että ryhmätoiminnalla olisi positiivisia vaikutuksia vanhempien minäpystyvyyteen pelikasvattajana. Vaikuttaa siltä, että koko perheelle suunnattu ryhmätoiminta, joka perustuu vertaistukeen ja psykoedukaatioon, lisää vanhempien minäpystyvyyttä pelikasvatuksessa.

Julkaistu

Lukumäärien nimeäminen lasku- ja lukusujuvuuden taustatekijänä

Sara Huotari, Riikka Heikkilä, Minna Torppa, Mikko Aro & Tuire Koponen

Tässä artikkelissa esitellään keskeiset havainnot Huotarin ja kollegoiden (2025) tutkimuksesta, jossa arvioitiin lukumäärien nimeämistehtävän luotettavuutta ja tutkittiin, missä määrin lukumäärien nimeämistehtävässä suoriutuminen selittää luku- ja laskusujuvuutta. Lukumäärien nimeämistehtävässä nimetään pieniälukumääriä (1–4), jotka esitetään vaihtelevassa järjestyksessä olevina pisteinä. Tutkimukseen osallistui eri puolilta Suomea yhteensä 713 suomenkielistä oppilasta, joille erityisopettajat tekivät yksilöarvioinnin osana koulupäivää. Tutkimuksessa lukumäärien nimeämisentoistomittausreliabiliteetti osoittautui hyväksi, ja tehtävä on yhtäläisyyksiä alfanumeeristen(kirjaimet, numerot) ja ei-alfanumeeristen (esineet, värit) nimeämistehtävien kanssa. Tulokset osoittivat, että 3–6-luokkalaisten oppilaiden lukumäärien nimeämistehtävässä suoriutuminen selitti laskusujuvuutta, jopa paremmin kuin perinteiset nopean nimeämisen tehtävät. Tutkimustulosten perusteella näyttääkin siltä, että lukumäärien nimeäminen tarjoaa uudenlaisen näkökulman nimeämissujuvuudesta laskutaitojen taustatekijänä. Aiheesta tarvitaan lisätutkimusta, jotta voidaan selvittää lukumäärien nimeämisen soveltuvuutta varhaisen riskin tunnistajaksi. Tunnistamalla niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä luku- ja laskutaitoihin, tarjotaan käytännön välineitä oppimisvaikeuksien taustatekijöiden arviointiin ja mahdollisen riskitekijän mukaisen kohdennetun tuen tarjoamiseen.

Julkaistu

Yhteisöllinen opiskeluhuolto: toteutuksen nykytilanne ja yhdenvertaisuus

Heidi Huilla, Sonja Kosunen, Ninja Hienonen, Sara Juvonen, Alina Inkinen & Lotta Saariluoma

Yhteisöllinen opiskeluhuolto on vuodesta 2014 kuulunut osaksi koulujen arkea. Lakimuutoksen myötä painopiste opiskeluhuollossa siirtyi ongelmakeskeisestä yksilölliseen painottuneesta toiminnasta ennaltaehkäisevään yhteisölliseen suuntaan, osaksi kaikkien henkilöstön jäsenten tehtäviä. Oikein toteutuessaan opiskeluhuolto tukee oppilaiden oppimista. Tarkastelimme laajoilla kysely- ja haastatteluaineistoilla opiskeluhuoltoa koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta. Analysoimme, miten yhteisöllistä opiskeluhuoltoa määritellään ja toteutetaan vastaajien mukaan eri puolilla Suomea. Tarkastelimme myös, keiden vastuulla ennaltaehkäisevän hyvinvointityön toteuttaminen on. Havaitsimme, että vastaajien kesken oli eroja opiskeluhuollon käsitteen ymmärtämisessä, käytännön työn toteutuksessa ja resurssien, erityisesti henkilöstön, riittävyydessä. Yksilöllinen opiskeluhuolto painottui aineistossa edelleen. Erityisopettajien rooli opiskeluhuollossa oli merkittävä. Henkilöstön ja oppilaiden kiireetöntä kohtaamista pidettiin opiskeluhuollon kulmakivenä.

Julkaistu

Luokan hyvinvointi ei rakennu vain opettajan oppimista tukemalla

Roosa Yli-Pietilä

Tämä artikkeli perustuu 17.1.2025 tarkistettuun ”Teacher’s Professional Agency and Well Being in the Classroom” -väitöstutkimukseen ja siihen liittyvään lektioon, joissa tarkasteltiin luokanopettajien ammatillisen toimijuuden kehityskulkuja ja niiden yhteyksiä opettajien työhyvinvointiin sekä oppilaiden opiskeluhyvinvointiin. Ammatillinen toimijuus kuvaa opettajan motivaatiota, minäpystyvyyttä ja taitoja oppia työssään sekä edistää oppimista luokkahuoneessa. Väitöstutkimus koostui kolmestaosatutkimuksesta, joissa hyödynnettiin kahta pitkittäistä kyselyaineistoa (opettajat n = 1920; oppilaat n = 1893) vuosilta 2011–2019. Aineistot analysoitiin pitkittäisillä rakenneyhtälömallinnuksen muuttuja- ja henkilökeskeisillä menetelmillä.

Tulokset osoittivat, että suurin osa luokanopettajista koki vahvaa ja pysyvää toimijuutta, mikä oli yhteydessä vähäisempiin työuupumusoireisiin ja korkeampiin kuormituksen säätelytaitoihin. Opettajan vahvaan reflektoimiseen painottuvan toimijuuden kokemuksen todettiin kuitenkin jopa lisäävän riittämättömyyden kokemusta opettaja-oppilas-vuorovaikutukseen liittyen. Oppilaiden opiskelu-uupumus ja opiskeluinto osoittautuivat melko pysyviksi piirteiksi 4.–5.-luokkalaisilla oppilailla, ja erityisesti ryhmätasolla ilmenevä uupumus ennusti heikompaa opettajantoimijuuden kokemusta.

Yksittäisen opettajan toimijuus ja työhyvinvointi eivät kehity irrallaan luokkayhteisön dynamiikasta tai koulun rakenteista. Tulokset korostavat koko kouluyhteisön ja sen yhteistoiminnallisten, osallistavien käytäntöjen keskeistä roolia niin opettajien ammatillisen toimijuuden ja hyvinvoinnin kuin myös oppilaiden opiskeluhyvinvoinnin vahvistamisessa.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Julkaistu

Toimitukselta

Tässä numerossa NMI-Bulletin kokoaa yhteen ajankohtaista tutkimusta ja asiantuntijapuheenvuoroja oppimisen, hyvinvoinnin ja oppimisen tuen kysymyksistä eri ikävaiheissa. Artikkeleissa tarkastellaan sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä tekijöitä, jotka muovaavat oppimista ja hyvinvointia koulun ja perheiden arjessa.

Numeron lektiossa Roosa Yli-Pietilä tarkastelee luokan hyvinvointia ilmiönä, joka ei rakennu yksinomaan opettajan oppimista tukevien toimienvaraan. Lektio nostaa esiin luokkayhteisön, vuorovaikutuksen ja rakenteiden merkityksen oppilaiden hyvinvoinnin rakentumisessa.

Huilla, Kosunen, Hienonen, Juvonen, Inkinen ja Saariluoma tarkastelevat tutkimusartikkelissaan yhteisöllisen opiskeluhuollon toteutumista kouluissa. Tulosten mukaan opiskeluhuolto nähdään edelleen yleensä yksilöllisenä ja erityisopettajien johtamana toimintana kuin yhteisöllisenä ja ennaltaehkäisevä koko kouluyhteisön toimintana.

Tutkittu juttu -osiossa Huotari, Heikkilä, Torppa, Aro ja Koponen käsittelevät lukumäärien nimeämistä lasku- ja lukusujuvuuden keskeisenä taustatekijänä. Tulosten mukaan pienten lukumäärien nopea sarjallinen nimeäminen on yhteydessä laskusujuvuuteen voimakkaammin kuin perinteiset alfanumeeritset nopean sarjallisen nimeämisen tehtävät.

Pelaa fiksusti – erityislasten digitaalinen hyvinvointi -hankkeessa järjestettiin lukukauden kestäviä ryhmiä alakouluikäisille lapsille, joilla on neuropsykiatrisia haasteita, ja heidän vanhemmilleen, jotka ovat huolissaan lastensa digipelaamisesta. Merjosen, Turokin ja Jalosen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että ryhmätoiminnalla olisi positiivisia vaikutuksia vanhempien minäpystyvyyteen pelikasvattajana.

Toimituskunta

Julkaistu

”Aikuiset sanovat, että ihmiset ovat erilaisia ja ketään ei saa kiusata, mutta ruokailussa kaikkien pitäisi olla samanlaisia” – Autismikirjon lasten ja nuorten kokemuksia kouluruokailutilanteista

Silja Nykänen, Niina Gråsten, Amma Antikainen & Aija Laitinen

Perusopetuslain mukaan jokaisella lapsella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua omien edellytystensä mukaisesti koulun toimintaan ja opetukseen osallistuvalle on tarjottava jokaisena koulupäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen sekä maksuton ateria. Autismikirjon henkilölle tyypillisiä ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation erityispiirteet, rajoittuneet ja joustamattomat käytösmallit, aistitiedon käsittelyn vaikeudet sekä kuormitusherkkyys. Nämä tekijät voivat haastaa oppilaan osallistumista kouluruokailuun, mikäli kouluruokailun tuki on riittämätöntä. Tämä tutkimus tarkastelee millaisia kokemuksia 7–16-vuotiailla autismikirjon lapsilla ja nuorilla on perusopetuksen kouluruokailutilanteista ja erityisten ruokailujärjestelyjen toteutumisesta siellä. Poikkileikkausaineisto kerättiin verkkokyselyllä, johon vastasi 273 perusopetusikäistä henkilöä, joilla oli autismikirjo tai sen piirteitä. Kyselylomakkeella kerätty määrällinen aineisto analysoitiin hyödyntäen Kruskall-Wallisin testiä sekä parivertailua. Laadullinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Osallistujista yli puolet olivat joko täysin samaa mieltä (37 %) tai jokseenkin samaa mieltä(38 %) siitä, että koulussa ruokailutilanteet tuntuvat hankalilta. Ruokailutilanteissa koettiin useimmiten hankaliksi ruokien maku tai suutuntuma (74 %) sekä meteli ruokasalissa (73 %). Tutkimustulosten perusteella kokemukset kouluruokailusta olivat hyvin vaihtelevia ja myös kokemukset erityisjärjestelyjen toteuttamisesta olivat osalla parempia kuin toisilla. Kuvaukset kouluruokailua helpottavista tekijöistä jakautuivat viiteen kategoriaan: toivottu ruokailuseura, sopiva ruokailuympäristö, sopiva kouluruoka, itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä ruokailutilanteen ennakointi ja ohjaus. Tulosten mukaan autismikirjon lasten ja nuorten kouluruokailuun osallistumista voidaan tukea parhaiten huomioimalla oppilaan tarpeitaja toiveita yksilöllisesti.

Julkaistu

Vertaiset tukemassa neurokirjon oppilaan osallisuutta ryhmätyöskentelytilanteessa

Saija Miettinen, Noora Kantola, Anniina Kämäräinen & Eija Kärnä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten vertaisten sanallinen ja kehollinen vuorovaikutus tukee niukasti puheella osallistuvan neurokirjon oppilaan osallisuutta ryhmätyöskentelyyn. Valtaosa aiemmasta vertaisvuorovaikutusta ryhmätyöskentelytilanteissa tarkastelleista tutkimuksista on keskittynyt erityisesti puheeseen. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa tarkastellessaan vertaisvuorovaikutusta, jossa neurokirjon oppilas osallistuu pääasiassa kehollisesti. Tutkimusaineisto koostuu neljästä inklusiivisessa ryhmässä videoidusta oppitunnista. Oppitunneilla työskentelee kolme 5.-luokkalaista oppilasta, joista yksi on neurokirjon oppilas. Tutkimuksen lähtökohtana ja analyysitapana on keskustelunanalyysi, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen yksityiskohtaisen jäsentymisen tarkastelun.

Tulosten mukaan vertaiset tukivat neurokirjon oppilaan osallistumista kolmella toistuvalla vuorovaikutustoiminnalla: kohdistamalla aloite neurokirjon oppilaalle, sanallistamalla työskentelyä sekä reagoimalla neurokirjon oppilaan keholliseen toimintoon. Vertaiset käyttivät kielellisistä resursseista pääasiassa ehdotusmuotoisia aloitteita ja neurokirjon oppilaan nimen lausumista. Lisäksi vertaiset hyödynsivät kehollisia vuorovaikutusresursseja, esimerkiksi kohdistamalla kysymyksensä neurokirjon oppilaalle katsomalla tätä, tai osoittamalla opetusmateriaalia. Neurokirjon oppilaan osallistumistavoissa korostuivat kehollisten resurssien käyttö, kuten nyökkäys, pään pudistaminen, osoittaminen ja materiaalin fyysinen käsittely. Tutkimustulokset korostavat vertaisten merkitystä osallisuuden rakentumisessa sekä herkkyyden tärkeyttä erilaisten vuorovaikutustapojen tunnistamisessa.

Julkaistu

Näkökulmia inklusiiviseen koulutukseen ja oppilaan osallisuuteen kasvatustieteen ja koulutusoikeuden rajapinnassa

Mirva Poikola

Tässä väitöstutkimuksessa tutkittiin inklusiivista koulutusta ja oppilaiden osallisuutta ihmisoikeusperustaisessa viitekehyksessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia ja koulutuksen käytäntöjä erityisopetuksen näkökulmasta. Väitöskirjan kolme osatutkimusta käsittelivät inkluusion oikeudellista perustaa, oppilaiden näkemyksiä sekä suomalaisten oppilaiden kokemuksia inkluusiosta. Keskeiset löydökset korostivat akateemisen ja sosiaalisen inkluusion välistä yhteyttä. Akateeminen inkluusio liittyi oppimistuloksiin ja tuen saatavuuteen, kun taas sosiaalinen inkluusio painotti yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta. Suomalaisen koulutusjärjestelmän inkluusion haasteena on tasapaino valtakunnallisen sääntelyn ja paikallisten ratkaisujen välillä. Oppilaiden kokemukset toimivat tärkeänä mittarina inkluusion onnistumiselle.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Julkaistu

Haasteesta harjoiteltavaksi taidoksi: alakouluikäisten oppilaiden itsesäätelytaidot ja niiden tukeminen moniammatillisella yhteistyöllä

Reija Jyrkinen

Lektio kuvaa tutkimusta, jossa tarkasteltiin opettajien käsityksiä oppilaiden itsesäätelystä, sen tukemisesta luokkahuoneessa ja myös mahdollisuuksia tukemiseen koulun moniammatillisella yhteistyöllä. Oppilaiden itsesäätelytaidot ovat heikentyneet ja niiden tukeminen on usein haastavaa pelkästään pedagogisin keinoin. Avuksi tarvittaisiin kuraattorin ja psykologin osaamista ja heidän kanssaan tehtävää yhteistyötä. Oppilaiden kannalta hyödyllisintä olisi ennakoiva, luokkiin jalkautuva interventiotyöskentely, joka on vielä kouluissa harvinaista. Monista tutkimuskouluista puuttui moniammatillinen henkilöstö ja yhteistyön tekeminen olisiitä syystä mahdotonta. Toisaalta niissä kouluissa, joissa henkilöstöä oli, yhteistyö ei ollut vallitseva työtapa. Opettajien työkuorma kevenisi ja työssä jaksaminen paranisi, mikäli yhteistyötä tehtäisiin enemmän. Lisäksi oppilaat saisivat useammin heille lakisääteisesti kuuluvan tuen. Moniammatillinen yhteistyö on olennainen osa inklusiivista koulua.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Julkaistu

Toimitukselta

Reija Jyrkinen kertoo lektiossaan väitöskirjatutkimuksestaan, joka käsitteli opettajien näkemyksiä oppilaiden heikentyneestä itsesäätelystä, ja sen tukemisesta luokkahuoneessa moniammatillisessa yhteistyössä. Tutkimuksen mukaan moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi kuraattorien ja psykologien kanssa on olennaista oppilaiden tuen ja opettajien jaksamisen kannalta, mutta tämä työtapa on vielä harvinainen kouluissa.

Miten varmistamme, että jokainen lapsi saa mahdollisuuden oppia jamenestyä omista lähtökohdistaan? Tämä kysymys oli keskeinen Poikolan väitöstutkimuksessa, jossa käsiteltiin inklusiivista koulutusta ja oppilaiden osallisuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia ja koulutuksen käytäntöjä erityisopetuksen näkökulmasta.

Nykänen, Gråsten, Antikainen ja Laitinen raportoivat 7–16-vuotiaiden autismikirjon lasten ja nuorten kokevan kouluruokailutilanteet usein hankaliksi. Helpottavia tekijöitä olivat toivottu seura, sopiva ympäristö ja ruoka, itsemäärämisoikeuden toteutuminen sekä ruokailutilanteen ennakointi ja ohjaus. Tutkijoiden mukaan autismikirjon lasten ja nuorten kouluruokailuun osallistumista voidaan tukea parhaiten huomioimalla oppilaan tarpeita ja toiveita yksilöllisesti.

Inklusiivisen pedagogiikan keskeisenä edellytyksenä on oppijan sosiaalinen osallisuus ja sen edistäminen. Miettinen, Kantola, Kämäräinen ja Kärnä tarkastelevat artikkelissaan neurokirjon oppilaan osallisuuden kokemuksen mahdollistamista ryhmätyöskentelytilanteessa. Artikkelissa kuvataan, miten pitkäjänteinen vertaisten yhteistyö ja ryhmän tuottama tuki mahdollistavat osallisuuden kokemusta kehollisen ja kielellisen vuorovaikutustoiminnan avulla.

Toimituskunta

Julkaistu

”Tunnetaidot enemmän esille koulutyössä” – Koulun ammattilaisten ja yläkoululaisten kokemuksia hyvinvointia edistävästä Nuorten Kompassi -verkko-ohjelmasta

Päivi Lappalainen, Kirsikka Kaipainen, Katariina Keinonen, Anne Puolakanaho, Raimo Lappalainen, Tetta Hämäläinen & Noona Kiuru

Koska nuoret viettävät ison osan ajastaan koulussa, koulut ja koulun ammattilaiset ovat tärkeässä asemassa nuorten psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Nuorten Kompassi-verkko-ohjelma on avoimesti saatavilla oleva ja tutkittu työkalu yläkouluikäisten nuorten hyvinvointitaitojen opettamiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, miten syksyllä 2021 toteutettuun kokeiluun osallistuneet yläkoulujen ammattilaiset ja 12–16-vuotiaat nuoret kokivat Nuorten Kompassi -ohjelman käytön luokkaympäristössä. Ohjelma otettiin käyttöön 15 yläkoulussa ja sen parissa työskenneltiin yksi oppitunti viikossa viiden viikon ajan. Loppupalautetta ohjelmasta ja kokeilusta antoi 15 koulun ammattilaista (opettajat, lehtorit, opinto-ohjaajat, erityisopettajat, koulukuraattorit, joustavan perusopetuksen opettaja, koulupsykologi) ja 329 nuorta. Tulokset osoittivat, että palautetta antaneet ammattilaiset olivat valmiita suosittelemaan Nuorten Kompassia. He kokivat ohjelman helppokäyttöiseksi ja soveltuvan yhtä lailla eri oppiaineitten kuin oppilaanohjauksen tunneille. Yli 80 % koulun ammattilaisista arvioi, että ohjelma sopi osaksi heidän työtään. Yli 70 % nuorista arvioi ohjelman vähintään tyydyttävällä arvosanalla ja yli puolet oli valmis suosittelemaan sitä, kun taas lähes neljäsosa nuorista piti ohjelmaa hyödyttömänä tai turhana. Palautteiden perusteella Nuorten Kompassi soveltuu hyvin ammattilaisten välineeksi nuorten psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi kouluissa.

Julkaistu

Matematiikan taitojen, yleisen psyykkisen pahoinvoinnin, yleisen välttelytaipumuksen ja yleisten onnistumisodotusten yhteys matematiikka-ahdistukseen aikuisilla

Heli Suominen, Tuire Koponen & Tuija Aro

Aikuisten matematiikka-ahdistusta on aikaisemmin tutkittu pitkälti opiskelijoiden keskuudessa ja keskittyen matematiikkaan suoraan liittyviin muuttujiin. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää aikuisten matematiikka-ahdistukseen yhteydessä olevia tekijöitä myös sellaisten tekijöiden osalta, joita ei ole spesifioitu pelkästään matematiikkaan liittyvinä. Tutkimme matematiikan taitojen lisäksi yleisen psyykkisen pahoinvoinnin, yleisen välttelytaipumuksen ja yleisten onnistumisodotusten yhteyttä matematiikka-ahdistukseen. Tutkimusaineisto koostui 70 suomalaisesta aikuisesta
(27–39-vuotiaita, 56 % miehiä), joista 59 %:lla oli lapsuudessa todettu matematiikan oppimisvaikeus (= M-OV) ja loput olivat heille valittuja verrokkeja. Kiinnostuksenkohteena ensinnäkin oli, eroaako M-OV-ryhmä verrokeista aikuisuudessa matematiikan taitojen, matematiikka-ahdistuksen, yleisen psyykkisen pahoinvoinnin, yleisen välttelytaipumuksen ja yleisten onnistumisodotusten suhteen. Toiseksi tutkimme näiden tekijöiden yhteyttä matematiikka-ahdistukseen M-OV-ryhmässä ja verrokeilla yhdessä ja erikseen. M-OV-ryhmässä oli odotetusti verrokkiryhmää heikommat matematiikan taidot, mutta myös matalammat onnistumisodotukset ja enemmän matematiikka-ahdistusta. Matematiikka-ahdistukseen yhteydessä olevat tekijät olivat osittain erilaisia M-OV-ryhmässä ja verrokeilla. Yleinen välttelytaipumus ja yleisesti heikot onnistumisodotukset olivat yhteydessä voimakkaampaan matematiikka-ahdistukseen sekä koko aineiston tasolla että erikseen M-OV- ja verrokkiryhmissä, mutta verrokeilla matematiikka-ahdistuksen kanssa esiintyi lisäksi heikompia matematiikan taitoja ja yleistä psyykkistä pahoinvointia. Matematiikan taidot ja yleiset onnistumisodotukset selittivät verrokkiryhmässä 50 % matematiikka-ahdistuksen vaihtelusta, mutta M-OV-ryhmässä jopa 95 % matematiikka-ahdistuksen vaihtelusta jäi selittämättä. Tulos viittaa siihen, että matematiikka-ahdistuksen tausta on moniulotteisempi silloin, kun taustalla on matematiikan oppimisvaikeus.

Julkaistu

Tuen reformi varhaiskasvatuksessa – tuen päätökset ja rakenteellisen tuen toteutuminen varhaiskasvatuslain muutosten jälkeen 2022

Päivi Pihlaja, Anna Mikkola & Kata-Riikka Kumpulainen

Varhaiskasvatuslakia koskevat muutokset inkluusion ja tuen suhteen tulivat voimaan 1.8.2022. Tässä artikkelissa tarkastelemme sitä, miten tämä muutos on toteutunut. Selvitämme tukeen liittyvien hallintopäätösten yleisyyttä tuen eri tasoilla ja muun muassa sitä, mistä asioista on tuen tasoilla päätetty. Lisäksi tutkimus kohdistuu tuen resurssointiin. Lähetimme kyselyn marras-joulukuussa 2022 ja siihen vastasi 139 kunnan varhaiskasvatusjohtajaa. Kyselyn tuloksia tarkastellaan lähinnä kvantitatiivisesti vertaillen eri kuntaryhmiä toisiinsa. Hallintopäätöksiä tehtiin kaikissa kunnissa erityisen tehostetun tuen tasolla, ja lähes kaikissa myös tehostetun tasolla. Yleisen tuen tasolla tukipalveluista noin kolmannes vastaajista ilmoitti, että päätöksiä ei tehdä. Niissä kunnissa, joissa kolmitasoisen tuen järjestelmä oli käytössä ennen lakimuutoksen voimaantuloa, oli esimerkiksi erityispedagoginen resurssointi vahvempaa verrattuna kuntiin, joissa tuen järjestelmä otettiin käyttää lain muutosten voimaantultua. Varhaiskasvatuslain muutokset eivät vielä tämän tutkimuksen vaiheessa toteutuneet kaikilta osin, sillä osassa kunnista muutosten implementointi oli vielä kesken.

Julkaistu

Erityisopettajaopiskelijoiden ja opettajien antamat merkitykset tukivastemallille

Anne-Mari Kinnunen, Mikko Aro, Airi Hakkarainen & Tanja Vehkakoski

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia merkityksiä erityisopettajaopiskelijat ja opettajat antavat systemaattiseen oppimisen tukeen ja sen jatkuvaan arviointiin tähtäävälle tukivastemallille. Tukivastemallissa oppilaan yksilölliseen arviointiin perustuen suunnitellaan ja toteutetaan kohdennettu, yksilöllinen tuki, jonka vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisillä seuranta-arvioinneilla (ks. Kinnunen ym., 2021). Tutkimus perustuu erityisopettajaopiskelijoiden (n = 15) ja opettajien (n = 6) puolistrukturoituun yksilöhaastatteluaineistoon, joka kerättiin vuosina 2019–2021 osana Opettajien arviointiosaaminen oppimisen, osallisuuden ja tuen toteutumisen edistäjänä (OPA) hanketta. Haastatteluaineisto analysoitiin fenomenografisesti eritellen käsityksiä, joita erityisopettajaopiskelijat ja opettajat antoivat tukivastemallille siihen tutustuessaan ja/tai sitä toteuttaessaan. Aineistosta löydettiin neljä eri käsitystä, jotka vaihtelivat tukivastemalliin suhtautumisen, käytettävyyden ja opettajan aseman suhteen:
tukivastemalli mekanistisena, vaativana, uudistavana ja oppilaan yksilöllisyyttä tunnista-
vana työtapana. Tukivastemalliin liittyvien käsitysten nelikenttää eri ulottuvuuksineen voidaan hyödyntää jatkossa, kun tutkitaan opettajien suhtautumista opetuksen ja tuen käytäntöjen uudistuksiin. Lisäksi tutkimustulokset antavat aineksia kehittää tukivastemalliin liittyviä opetussisältöjä erityisopettajakoulutuksessa niin, että niissä huomioidaan opiskelijoiden tukivastemalliin liittyvät erilaiset käsitykset.

Julkaistu

Toimitukselta

Tämän numeron myötä Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI-Bulletin siirtyy kokonaan digitaaliseksi lehdeksi. Toivotamme lukijoillemme oikein hyvää kesää seuraavien artikkeleiden parissa:

Kinnunen kollegoineen tarkastelivat tutkimuksessaan, millaisia merkityksiä erityisopettajaopiskelijat ja opettajat antavat systemaattiseen oppimisen tukeen ja sen jatkuvaan arviointiin tähtäävälle tukivastemallille. Siinä oppilaan yksilölliseen arviointiin perustuen suunnitellaan ja toteutetaan kohdennettu, yksilöllinen tuki, jonka vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisillä seuranta-arvioinneilla.

Pihlaja, Mikkola ja Kumpulainen tarkastelivat tutkimuksessaan varhaiskasvatuksen tuen järjestämistä vuoden 2022 varhaiskasvatuslain reformin jälkeen. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kolmitasoisen tuen päätösten hallinnoista, sisällöistä sekä lausuntojen tarpeellisuudesta tukea järjestävissä kunnissa. Lisäksi tarkasteltiin tukeen kohdennettuja resursseja sekä niiden kuntaryhmäisiä eroja.

Suominen, Koponen ja Aro totesivat tutkimusartikkelissaan lapsuuden matematiikan oppimisvaikeuden olevan ryhmätasolla verrattain pysyviä ja ennustavan matematiikka-ahdistusta aikuisuudessa. Matematiikka-ahdistuksen taustalla olevat mekanismit ovat kuitenkin moninaisia silloin, kun niihin liittyy oppimisvaikeuksia.

Lappalainen ja tutkimusryhmä tarkastelivat koulun ammattilaisten ja yläkoululaisten kokemuksia hyvinvointia edistävästä Nuorten Kompassi -verkko-ohjelmasta. Ohjelma soveltuu tulosten perusteella koulun ammattilaisten työkaluksi yläkouluikäisten oppilaiden kanssa ja ohjelmaa voidaan käyttää myös luokkaympäristössä.

Toimituskunta

Julkaistu

Kielen kehityksen polut: seurantatutkimus esikielellisen kehityksen vaiheesta koulun alkuun

Sira Määttä

PsM Sira Määtän psykologian väitöskirjan ”Developmental pathways of language development: A longitudinal predictive study from prelinguistic stage to outcome at school entry” tarkastustilaisuus pidettiin 20.5.2017 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä professori Leslie Rescorla (Bryn Mawr College) ja kustoksena dosentti Tuija Aro (Jyväskylän yliopisto).

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Näkökulmia maahanmuuttajalasten kielitaidon tukemiseen

Katja Korhonen

Maahanmuuttajalasten kielten opetus puhuttaa Suomessa. Keskusteluissa on hiljattain korostunut se, kuinka maahanmuuttajien suomen kielen opetus tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti. Vallitsevasta keskustelusta huolimatta maahanmuuttajalapsen herkkyyttä ja tarvetta myös oman äidinkielen kokonaisvaltaiselle oppimiselle ei tulisi vähätellä. Maahanmuuttajalasten kielitaidon tukeminen on merkityksellistä niin oman äidinkielen kuin uuden kotimaan valtakielen, tässä tapauksessa suomen kielen, näkökulmasta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.