Tekijä: admin

Julkaistu

”Aikuiset sanovat, että ihmiset ovat erilaisia ja ketään ei saa kiusata, mutta ruokailussa kaikkien pitäisi olla samanlaisia” – Autismikirjon lasten ja nuorten kokemuksia kouluruokailutilanteista

Silja Nykänen, Niina Gråsten, Amma Antikainen & Aija Laitinen

Perusopetuslain mukaan jokaisella lapsella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua omien edellytystensä mukaisesti koulun toimintaan ja opetukseen osallistuvalle on tarjottava jokaisena koulupäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen sekä maksuton ateria. Autismikirjon henkilölle tyypillisiä ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation erityispiirteet, rajoittuneet ja joustamattomat käytösmallit, aistitiedon käsittelyn vaikeudet sekä kuormitusherkkyys. Nämä tekijät voivat haastaa oppilaan osallistumista kouluruokailuun, mikäli kouluruokailun tuki on riittämätöntä. Tämä tutkimus tarkastelee millaisia kokemuksia 7–16-vuotiailla autismikirjon lapsilla ja nuorilla on perusopetuksen kouluruokailutilanteista ja erityisten ruokailujärjestelyjen toteutumisesta siellä. Poikkileikkausaineisto kerättiin verkkokyselyllä, johon vastasi 273 perusopetusikäistä henkilöä, joilla oli autismikirjo tai sen piirteitä. Kyselylomakkeella kerätty määrällinen aineisto analysoitiin hyödyntäen Kruskall-Wallisin testiä sekä parivertailua. Laadullinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Osallistujista yli puolet olivat joko täysin samaa mieltä (37 %) tai jokseenkin samaa mieltä(38 %) siitä, että koulussa ruokailutilanteet tuntuvat hankalilta. Ruokailutilanteissa koettiin useimmiten hankaliksi ruokien maku tai suutuntuma (74 %) sekä meteli ruokasalissa (73 %). Tutkimustulosten perusteella kokemukset kouluruokailusta olivat hyvin vaihtelevia ja myös kokemukset erityisjärjestelyjen toteuttamisesta olivat osalla parempia kuin toisilla. Kuvaukset kouluruokailua helpottavista tekijöistä jakautuivat viiteen kategoriaan: toivottu ruokailuseura, sopiva ruokailuympäristö, sopiva kouluruoka, itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä ruokailutilanteen ennakointi ja ohjaus. Tulosten mukaan autismikirjon lasten ja nuorten kouluruokailuun osallistumista voidaan tukea parhaiten huomioimalla oppilaan tarpeitaja toiveita yksilöllisesti.

Julkaistu

Vertaiset tukemassa neurokirjon oppilaan osallisuutta ryhmätyöskentelytilanteessa

Saija Miettinen, Noora Kantola, Anniina Kämäräinen & Eija Kärnä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten vertaisten sanallinen ja kehollinen vuorovaikutus tukee niukasti puheella osallistuvan neurokirjon oppilaan osallisuutta ryhmätyöskentelyyn. Valtaosa aiemmasta vertaisvuorovaikutusta ryhmätyöskentelytilanteissa tarkastelleista tutkimuksista on keskittynyt erityisesti puheeseen. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa tarkastellessaan vertaisvuorovaikutusta, jossa neurokirjon oppilas osallistuu pääasiassa kehollisesti. Tutkimusaineisto koostuu neljästä inklusiivisessa ryhmässä videoidusta oppitunnista. Oppitunneilla työskentelee kolme 5.-luokkalaista oppilasta, joista yksi on neurokirjon oppilas. Tutkimuksen lähtökohtana ja analyysitapana on keskustelunanalyysi, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen yksityiskohtaisen jäsentymisen tarkastelun.

Tulosten mukaan vertaiset tukivat neurokirjon oppilaan osallistumista kolmella toistuvalla vuorovaikutustoiminnalla: kohdistamalla aloite neurokirjon oppilaalle, sanallistamalla työskentelyä sekä reagoimalla neurokirjon oppilaan keholliseen toimintoon. Vertaiset käyttivät kielellisistä resursseista pääasiassa ehdotusmuotoisia aloitteita ja neurokirjon oppilaan nimen lausumista. Lisäksi vertaiset hyödynsivät kehollisia vuorovaikutusresursseja, esimerkiksi kohdistamalla kysymyksensä neurokirjon oppilaalle katsomalla tätä, tai osoittamalla opetusmateriaalia. Neurokirjon oppilaan osallistumistavoissa korostuivat kehollisten resurssien käyttö, kuten nyökkäys, pään pudistaminen, osoittaminen ja materiaalin fyysinen käsittely. Tutkimustulokset korostavat vertaisten merkitystä osallisuuden rakentumisessa sekä herkkyyden tärkeyttä erilaisten vuorovaikutustapojen tunnistamisessa.

Julkaistu

Näkökulmia inklusiiviseen koulutukseen ja oppilaan osallisuuteen kasvatustieteen ja koulutusoikeuden rajapinnassa

Mirva Poikola

Tässä väitöstutkimuksessa tutkittiin inklusiivista koulutusta ja oppilaiden osallisuutta ihmisoikeusperustaisessa viitekehyksessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia ja koulutuksen käytäntöjä erityisopetuksen näkökulmasta. Väitöskirjan kolme osatutkimusta käsittelivät inkluusion oikeudellista perustaa, oppilaiden näkemyksiä sekä suomalaisten oppilaiden kokemuksia inkluusiosta. Keskeiset löydökset korostivat akateemisen ja sosiaalisen inkluusion välistä yhteyttä. Akateeminen inkluusio liittyi oppimistuloksiin ja tuen saatavuuteen, kun taas sosiaalinen inkluusio painotti yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta. Suomalaisen koulutusjärjestelmän inkluusion haasteena on tasapaino valtakunnallisen sääntelyn ja paikallisten ratkaisujen välillä. Oppilaiden kokemukset toimivat tärkeänä mittarina inkluusion onnistumiselle.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Julkaistu

Haasteesta harjoiteltavaksi taidoksi: alakouluikäisten oppilaiden itsesäätelytaidot ja niiden tukeminen moniammatillisella yhteistyöllä

Reija Jyrkinen

Lektio kuvaa tutkimusta, jossa tarkasteltiin opettajien käsityksiä oppilaiden itsesäätelystä, sen tukemisesta luokkahuoneessa ja myös mahdollisuuksia tukemiseen koulun moniammatillisella yhteistyöllä. Oppilaiden itsesäätelytaidot ovat heikentyneet ja niiden tukeminen on usein haastavaa pelkästään pedagogisin keinoin. Avuksi tarvittaisiin kuraattorin ja psykologin osaamista ja heidän kanssaan tehtävää yhteistyötä. Oppilaiden kannalta hyödyllisintä olisi ennakoiva, luokkiin jalkautuva interventiotyöskentely, joka on vielä kouluissa harvinaista. Monista tutkimuskouluista puuttui moniammatillinen henkilöstö ja yhteistyön tekeminen olisiitä syystä mahdotonta. Toisaalta niissä kouluissa, joissa henkilöstöä oli, yhteistyö ei ollut vallitseva työtapa. Opettajien työkuorma kevenisi ja työssä jaksaminen paranisi, mikäli yhteistyötä tehtäisiin enemmän. Lisäksi oppilaat saisivat useammin heille lakisääteisesti kuuluvan tuen. Moniammatillinen yhteistyö on olennainen osa inklusiivista koulua.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Julkaistu

Toimitukselta

Reija Jyrkinen kertoo lektiossaan väitöskirjatutkimuksestaan, joka käsitteli opettajien näkemyksiä oppilaiden heikentyneestä itsesäätelystä, ja sen tukemisesta luokkahuoneessa moniammatillisessa yhteistyössä. Tutkimuksen mukaan moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi kuraattorien ja psykologien kanssa on olennaista oppilaiden tuen ja opettajien jaksamisen kannalta, mutta tämä työtapa on vielä harvinainen kouluissa.

Miten varmistamme, että jokainen lapsi saa mahdollisuuden oppia jamenestyä omista lähtökohdistaan? Tämä kysymys oli keskeinen Poikolan väitöstutkimuksessa, jossa käsiteltiin inklusiivista koulutusta ja oppilaiden osallisuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia ja koulutuksen käytäntöjä erityisopetuksen näkökulmasta.

Nykänen, Gråsten, Antikainen ja Laitinen raportoivat 7–16-vuotiaiden autismikirjon lasten ja nuorten kokevan kouluruokailutilanteet usein hankaliksi. Helpottavia tekijöitä olivat toivottu seura, sopiva ympäristö ja ruoka, itsemäärämisoikeuden toteutuminen sekä ruokailutilanteen ennakointi ja ohjaus. Tutkijoiden mukaan autismikirjon lasten ja nuorten kouluruokailuun osallistumista voidaan tukea parhaiten huomioimalla oppilaan tarpeita ja toiveita yksilöllisesti.

Inklusiivisen pedagogiikan keskeisenä edellytyksenä on oppijan sosiaalinen osallisuus ja sen edistäminen. Miettinen, Kantola, Kämäräinen ja Kärnä tarkastelevat artikkelissaan neurokirjon oppilaan osallisuuden kokemuksen mahdollistamista ryhmätyöskentelytilanteessa. Artikkelissa kuvataan, miten pitkäjänteinen vertaisten yhteistyö ja ryhmän tuottama tuki mahdollistavat osallisuuden kokemusta kehollisen ja kielellisen vuorovaikutustoiminnan avulla.

Toimituskunta

Julkaistu

”Tunnetaidot enemmän esille koulutyössä” – Koulun ammattilaisten ja yläkoululaisten kokemuksia hyvinvointia edistävästä Nuorten Kompassi -verkko-ohjelmasta

Päivi Lappalainen, Kirsikka Kaipainen, Katariina Keinonen, Anne Puolakanaho, Raimo Lappalainen, Tetta Hämäläinen & Noona Kiuru

Koska nuoret viettävät ison osan ajastaan koulussa, koulut ja koulun ammattilaiset ovat tärkeässä asemassa nuorten psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Nuorten Kompassi-verkko-ohjelma on avoimesti saatavilla oleva ja tutkittu työkalu yläkouluikäisten nuorten hyvinvointitaitojen opettamiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, miten syksyllä 2021 toteutettuun kokeiluun osallistuneet yläkoulujen ammattilaiset ja 12–16-vuotiaat nuoret kokivat Nuorten Kompassi -ohjelman käytön luokkaympäristössä. Ohjelma otettiin käyttöön 15 yläkoulussa ja sen parissa työskenneltiin yksi oppitunti viikossa viiden viikon ajan. Loppupalautetta ohjelmasta ja kokeilusta antoi 15 koulun ammattilaista (opettajat, lehtorit, opinto-ohjaajat, erityisopettajat, koulukuraattorit, joustavan perusopetuksen opettaja, koulupsykologi) ja 329 nuorta. Tulokset osoittivat, että palautetta antaneet ammattilaiset olivat valmiita suosittelemaan Nuorten Kompassia. He kokivat ohjelman helppokäyttöiseksi ja soveltuvan yhtä lailla eri oppiaineitten kuin oppilaanohjauksen tunneille. Yli 80 % koulun ammattilaisista arvioi, että ohjelma sopi osaksi heidän työtään. Yli 70 % nuorista arvioi ohjelman vähintään tyydyttävällä arvosanalla ja yli puolet oli valmis suosittelemaan sitä, kun taas lähes neljäsosa nuorista piti ohjelmaa hyödyttömänä tai turhana. Palautteiden perusteella Nuorten Kompassi soveltuu hyvin ammattilaisten välineeksi nuorten psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi kouluissa.

Julkaistu

Matematiikan taitojen, yleisen psyykkisen pahoinvoinnin, yleisen välttelytaipumuksen ja yleisten onnistumisodotusten yhteys matematiikka-ahdistukseen aikuisilla

Heli Suominen, Tuire Koponen & Tuija Aro

Aikuisten matematiikka-ahdistusta on aikaisemmin tutkittu pitkälti opiskelijoiden keskuudessa ja keskittyen matematiikkaan suoraan liittyviin muuttujiin. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää aikuisten matematiikka-ahdistukseen yhteydessä olevia tekijöitä myös sellaisten tekijöiden osalta, joita ei ole spesifioitu pelkästään matematiikkaan liittyvinä. Tutkimme matematiikan taitojen lisäksi yleisen psyykkisen pahoinvoinnin, yleisen välttelytaipumuksen ja yleisten onnistumisodotusten yhteyttä matematiikka-ahdistukseen. Tutkimusaineisto koostui 70 suomalaisesta aikuisesta
(27–39-vuotiaita, 56 % miehiä), joista 59 %:lla oli lapsuudessa todettu matematiikan oppimisvaikeus (= M-OV) ja loput olivat heille valittuja verrokkeja. Kiinnostuksenkohteena ensinnäkin oli, eroaako M-OV-ryhmä verrokeista aikuisuudessa matematiikan taitojen, matematiikka-ahdistuksen, yleisen psyykkisen pahoinvoinnin, yleisen välttelytaipumuksen ja yleisten onnistumisodotusten suhteen. Toiseksi tutkimme näiden tekijöiden yhteyttä matematiikka-ahdistukseen M-OV-ryhmässä ja verrokeilla yhdessä ja erikseen. M-OV-ryhmässä oli odotetusti verrokkiryhmää heikommat matematiikan taidot, mutta myös matalammat onnistumisodotukset ja enemmän matematiikka-ahdistusta. Matematiikka-ahdistukseen yhteydessä olevat tekijät olivat osittain erilaisia M-OV-ryhmässä ja verrokeilla. Yleinen välttelytaipumus ja yleisesti heikot onnistumisodotukset olivat yhteydessä voimakkaampaan matematiikka-ahdistukseen sekä koko aineiston tasolla että erikseen M-OV- ja verrokkiryhmissä, mutta verrokeilla matematiikka-ahdistuksen kanssa esiintyi lisäksi heikompia matematiikan taitoja ja yleistä psyykkistä pahoinvointia. Matematiikan taidot ja yleiset onnistumisodotukset selittivät verrokkiryhmässä 50 % matematiikka-ahdistuksen vaihtelusta, mutta M-OV-ryhmässä jopa 95 % matematiikka-ahdistuksen vaihtelusta jäi selittämättä. Tulos viittaa siihen, että matematiikka-ahdistuksen tausta on moniulotteisempi silloin, kun taustalla on matematiikan oppimisvaikeus.

Julkaistu

Tuen reformi varhaiskasvatuksessa – tuen päätökset ja rakenteellisen tuen toteutuminen varhaiskasvatuslain muutosten jälkeen 2022

Päivi Pihlaja, Anna Mikkola & Kata-Riikka Kumpulainen

Varhaiskasvatuslakia koskevat muutokset inkluusion ja tuen suhteen tulivat voimaan 1.8.2022. Tässä artikkelissa tarkastelemme sitä, miten tämä muutos on toteutunut. Selvitämme tukeen liittyvien hallintopäätösten yleisyyttä tuen eri tasoilla ja muun muassa sitä, mistä asioista on tuen tasoilla päätetty. Lisäksi tutkimus kohdistuu tuen resurssointiin. Lähetimme kyselyn marras-joulukuussa 2022 ja siihen vastasi 139 kunnan varhaiskasvatusjohtajaa. Kyselyn tuloksia tarkastellaan lähinnä kvantitatiivisesti vertaillen eri kuntaryhmiä toisiinsa. Hallintopäätöksiä tehtiin kaikissa kunnissa erityisen tehostetun tuen tasolla, ja lähes kaikissa myös tehostetun tasolla. Yleisen tuen tasolla tukipalveluista noin kolmannes vastaajista ilmoitti, että päätöksiä ei tehdä. Niissä kunnissa, joissa kolmitasoisen tuen järjestelmä oli käytössä ennen lakimuutoksen voimaantuloa, oli esimerkiksi erityispedagoginen resurssointi vahvempaa verrattuna kuntiin, joissa tuen järjestelmä otettiin käyttää lain muutosten voimaantultua. Varhaiskasvatuslain muutokset eivät vielä tämän tutkimuksen vaiheessa toteutuneet kaikilta osin, sillä osassa kunnista muutosten implementointi oli vielä kesken.

Julkaistu

Erityisopettajaopiskelijoiden ja opettajien antamat merkitykset tukivastemallille

Anne-Mari Kinnunen, Mikko Aro, Airi Hakkarainen & Tanja Vehkakoski

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia merkityksiä erityisopettajaopiskelijat ja opettajat antavat systemaattiseen oppimisen tukeen ja sen jatkuvaan arviointiin tähtäävälle tukivastemallille. Tukivastemallissa oppilaan yksilölliseen arviointiin perustuen suunnitellaan ja toteutetaan kohdennettu, yksilöllinen tuki, jonka vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisillä seuranta-arvioinneilla (ks. Kinnunen ym., 2021). Tutkimus perustuu erityisopettajaopiskelijoiden (n = 15) ja opettajien (n = 6) puolistrukturoituun yksilöhaastatteluaineistoon, joka kerättiin vuosina 2019–2021 osana Opettajien arviointiosaaminen oppimisen, osallisuuden ja tuen toteutumisen edistäjänä (OPA) hanketta. Haastatteluaineisto analysoitiin fenomenografisesti eritellen käsityksiä, joita erityisopettajaopiskelijat ja opettajat antoivat tukivastemallille siihen tutustuessaan ja/tai sitä toteuttaessaan. Aineistosta löydettiin neljä eri käsitystä, jotka vaihtelivat tukivastemalliin suhtautumisen, käytettävyyden ja opettajan aseman suhteen:
tukivastemalli mekanistisena, vaativana, uudistavana ja oppilaan yksilöllisyyttä tunnista-
vana työtapana. Tukivastemalliin liittyvien käsitysten nelikenttää eri ulottuvuuksineen voidaan hyödyntää jatkossa, kun tutkitaan opettajien suhtautumista opetuksen ja tuen käytäntöjen uudistuksiin. Lisäksi tutkimustulokset antavat aineksia kehittää tukivastemalliin liittyviä opetussisältöjä erityisopettajakoulutuksessa niin, että niissä huomioidaan opiskelijoiden tukivastemalliin liittyvät erilaiset käsitykset.

Julkaistu

Toimitukselta

Tämän numeron myötä Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI-Bulletin siirtyy kokonaan digitaaliseksi lehdeksi. Toivotamme lukijoillemme oikein hyvää kesää seuraavien artikkeleiden parissa:

Kinnunen kollegoineen tarkastelivat tutkimuksessaan, millaisia merkityksiä erityisopettajaopiskelijat ja opettajat antavat systemaattiseen oppimisen tukeen ja sen jatkuvaan arviointiin tähtäävälle tukivastemallille. Siinä oppilaan yksilölliseen arviointiin perustuen suunnitellaan ja toteutetaan kohdennettu, yksilöllinen tuki, jonka vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisillä seuranta-arvioinneilla.

Pihlaja, Mikkola ja Kumpulainen tarkastelivat tutkimuksessaan varhaiskasvatuksen tuen järjestämistä vuoden 2022 varhaiskasvatuslain reformin jälkeen. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kolmitasoisen tuen päätösten hallinnoista, sisällöistä sekä lausuntojen tarpeellisuudesta tukea järjestävissä kunnissa. Lisäksi tarkasteltiin tukeen kohdennettuja resursseja sekä niiden kuntaryhmäisiä eroja.

Suominen, Koponen ja Aro totesivat tutkimusartikkelissaan lapsuuden matematiikan oppimisvaikeuden olevan ryhmätasolla verrattain pysyviä ja ennustavan matematiikka-ahdistusta aikuisuudessa. Matematiikka-ahdistuksen taustalla olevat mekanismit ovat kuitenkin moninaisia silloin, kun niihin liittyy oppimisvaikeuksia.

Lappalainen ja tutkimusryhmä tarkastelivat koulun ammattilaisten ja yläkoululaisten kokemuksia hyvinvointia edistävästä Nuorten Kompassi -verkko-ohjelmasta. Ohjelma soveltuu tulosten perusteella koulun ammattilaisten työkaluksi yläkouluikäisten oppilaiden kanssa ja ohjelmaa voidaan käyttää myös luokkaympäristössä.

Toimituskunta

Julkaistu

Kielen kehityksen polut: seurantatutkimus esikielellisen kehityksen vaiheesta koulun alkuun

Sira Määttä

PsM Sira Määtän psykologian väitöskirjan ”Developmental pathways of language development: A longitudinal predictive study from prelinguistic stage to outcome at school entry” tarkastustilaisuus pidettiin 20.5.2017 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä professori Leslie Rescorla (Bryn Mawr College) ja kustoksena dosentti Tuija Aro (Jyväskylän yliopisto).

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Näkökulmia maahanmuuttajalasten kielitaidon tukemiseen

Katja Korhonen

Maahanmuuttajalasten kielten opetus puhuttaa Suomessa. Keskusteluissa on hiljattain korostunut se, kuinka maahanmuuttajien suomen kielen opetus tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti. Vallitsevasta keskustelusta huolimatta maahanmuuttajalapsen herkkyyttä ja tarvetta myös oman äidinkielen kokonaisvaltaiselle oppimiselle ei tulisi vähätellä. Maahanmuuttajalasten kielitaidon tukeminen on merkityksellistä niin oman äidinkielen kuin uuden kotimaan valtakielen, tässä tapauksessa suomen kielen, näkökulmasta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Tuettua verkko-opetusta koulunkäynnin erityistilanteisiin

Tiina Pillbacka-Rönkä, Johanna Sergejeff

Perusopetuksen aikana suurin osa oppilaiden poissaoloista on luvallisia. Vaikka koulupoissaolojen yleisyyttä ja syitä ei ole kansallisesti kartoitettu, vaikuttavat koulunkäyntiin liittyvät ongelmat kuitenkin lisääntyneen viime vuosina (Pelkonen, 2013). Viimeisimmässä kouluterveyskyselyssä kahdeksas-­ ja yhdeksäsluokkalaisista vajaalla neljällä prosentilla oli viikoittaisia luvattomia poissaoloja (Halme, Hedman, Ikonen & Rajala, 2018). Keväällä 2017 Etelä-­ ja Pohjois­-Savon alueella tehdyssä kartoituksessa rehtorit ja erityisopettajat kertoivat 175 perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaan tarvitsevan poissaolojen takia erilaisia räätälöityjä opetusratkaisuja, joilla pyritään varmistamaan päättötodistuksen saaminen. Kun määrä suhteutetaan valtakunnalliseen samojen ikäluokkien oppilasmäärään, puhutaan noin 2 600 oppilaan joukosta vuosittain (Sergejeff, 2017).

Lisääntyneet poissaolot ovat hälytysmerkki, johon tulee reagoida nopeasti. Puuttumalla poissaoloon ja sen syihin mahdollisimman varhain saavutetaan parhaat tulokset myös kansainvälisen tutkimuksen mukaan (Ingul, Havik & Heyne, 2019). Kaltiala-­Heinon, Poutasen, Kilkun ja Rimpelän (2003) tutkimuksen mukaan runsaat poissaolot saattavat liittyä erilaisiin terveydellisiin ja psykososiaalisiin ongelmiin, joiden hoitaminen on koulunkäynnin onnistumisen edellytys.

Kouluterveyskyselyssä (Halme ym., 2018) kahdeksas-­ ja yhdeksäsluokkalaiset nuoret itse raportoivat, että kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta kokevista 12 % oli luvattomia poissaoloja viikoittain. Myös koulukiusaaminen lisäsi riskiä poissaoloihin, sillä säännöllisesti koulukiusatuista 16 % oli luvattomia poissaoloja. Kiinnittämällä huomiota runsaisiin koulupoissaoloihin voidaan tunnistaa ne nuoret, joilla on paljon psyykkistä kuormitusta ja suurentunut riski sairastua mielenterveyden häiriöihin (Kaltiala-­Heino ym., 2003).

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Vanhempainohjaus osana toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden kuntoutusta – tuloksia TOTAKU-vanhempainryhmistä

Satu Jyränen, Kati Rantanen, Elina Vierikko

Lapsen tarkkaavuuden ongelmat vaikuttavat laaja­alaisesti lähiympäristöön ja asettavat haasteita kasvatukselle ja vanhemmuudelle. Keskeistä lasten tarkkaavuushäiriöiden hoidossa lääkehoidon ohella on psykososiaalinen tuki, kuten vanhempien tukeminen. Kasvatukseen ja vanhemmuuteen kohdistuvan, tiiviin ja strukturoidun vanhempainohjauksen on todettu vähentävän ylivilkkaiden lasten ja nuorten käytösongelmia ja muuttavan kasvatusta positiivisemmaksi, jämä­kämmäksi ja johdonmukaisemmaksi.

Tässä artikkelissa esitellään lasten TOTAKU-­ryhmäkuntoutukseen sisältyvää vanhempainohjausta. Artikkelissa tarkastellaan vanhempainryhmiin osallistuneiden tarkkaamattomien ja ylivilkkaiden lasten äitien ja isien kasvatusta ja vanhemmuuskokemuksia kuntoutuksen alussa ja selvitetään niissä tapahtuneita muutoksia kuntoutusvuoden aikana. Tarkkaamattomien ja ylivilkkaiden lasten vanhempien tai erikseen äitien ja isien kasvatuksen ja vanhemmuuskokemusten eroja ei ole aiemmin tutkittu. Aineisto koostui 65:stä iältään 7–12-­vuotiaasta lapsesta, jotka osallistuivat vuosina 2006–2015 ensimmäistä vuottaan Tampereen yliopiston Psykologian opetus­ ja tutkimusklinikka PSYKE:ssä toteutettuun toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ryhmäkuntoutukseen.

Ryhmäkuntoutusvuoden alkaessa vanhemmat arvioivat käyttävänsä useammin ohjaavaa kuin määräilevää kasvatusta. Äidit olivat kasvatuksessa isiä sekä ohjaavampia että määräilevämpiä. Äidit ja isät nauttivat vanhemmuudesta paljon, vaikkakin äidit olivat isiä uupuneempia. Kuntoutuksen aikana äitien uupumus ja kasvatuksen määräilevyys vähenivät tilastollisesti merkitsevästi; isillä muutoksia tapahtui vain vähän. Äitien ja isien kasvatus ja vanhemmuuskokemukset olivat yhteydessä toisiinsa: perheissä, joissa äiti käytti kasvatuksessa ohjaamista, myös isät olivat ohjaavampia. Lisäksi äidin kasvatuksen määräävyys oli yhteydessä isien määräävyyteen, vähäiseen ohjaamiseen ja uupumukseen sekä vähäiseen vanhemmuudesta nauttimiseen. Myös isien uupumus ja määräävyys kasvatuksessa yhdistyivät äitien uupumiseen.

Erot tarkkaamattomien ja ylivilkkaiden lasten vanhemmuudessa olivat pieniä. Vanhempainryhmät näyttävätkin sopivan tavoitteiltaan ja sisällöiltään sekä tarkkaamattomien että ylivilkkaiden lasten vanhemmille. Muutokset kasvatuksessa ja vanhemmuuskokemuksissa olivat suurempia äideillä, jotka osallistuivat isiä aktiivisemmin vanhempainohjaukseen. Tämä puoltaa ajatusta siitä, että tehokas interventio edellyttää vanhemman aktiivista osallistumista ja sitoutumista kuntoutukseen.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Digitaalisten oppimissovellusten vaikutus oppimiseen ja niiden arviointimallit

Markus Salonen

Tämän katsauksen tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: millaisia vaikutuksia digitaalisilla oppimissovelluksilla on oppimiseen ja millaisilla malleilla niitä voi arvioida? Tietotekniikan kehitys on nopeaa, ja uusia kännyköillä, tableteilla ja muilla mobiililaitteilla toimivia sovelluksia syntyy jatkuvasti. Markkinoilla on valtava määrä niin pienille lapsille kuin aikuisillekin suunnattuja oppimissovelluksia, joiden vaikutuksista oppimiseen on vain vä­hän luotettavaa tutkimustietoa. Tämä katsaus on suoritettu siten, että ensin on haettu psykologian ja kasvatustieteen alojen tietokannoista löytyneet meta­analyysit kyseiseltä aihealueelta. Tämän jälkeen on etsitty lisätietoa löydettyjen artikkeleiden viitteiden pohjalta. Päätuloksena voidaan sanoa, että oppimissovellusten, ainakin oppimispelien, suunnitelmallinen — käyttö opetuksessa on perusteltua ja oppimispelit vaikuttavat olevan tehokkaimpia käytettynä yhdessä toisten opetusmenetelmien kanssa. Oppimissovelluskohtainen tutkimustieto on vielä vähäistä, mutta on kehitetty arviointimalleja, jotka auttavat arvioimaan ja valitsemaan sovelluksia eri oppimistarkoituksiin.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Kun koulun tarjoama tuki ei riitä – Koulun ja kuntoutuksen yhteistyö lapsen koulunkäynnin tukena

Pilvi Hämeenaho, Tarja Keltto

Artikkelissamme ”Koulun ja kuntoutuksen yhteistyö lapsen oppimisen ja koulunkäynnin tukena perusopetuksessa” tarkastelemme erityisen tuen tarjontaa ja siihen liittyvää erityisopettajien ja kuntoutuksen ammattilaisten yhteistyötä. Tutkimme ammattilaisten toimintaa suhteessa koulutuksellisen inkluusion tavoitteisiin. Erityisenä tutkimuskohteenamme on yhteistyön mahdollistava tai sitä vaikeuttava toimintaympäristö, jonka Cundari & Pfeifferia (1999) mukaillen määrittelemme rakentuvan sekä ajasta ja tilasta että käytänteistä ja asenteista. Tutkimuksemme perustuu kahdelle vuosina 2016 ja 2017 kerätylle kyselyaineistolle. Kyselyt osoitettiin erityisopettajille (n=40) ja koululaisille terapiaa tarjoaville kuntoutuksen ammattilaisille (n= 181), joista puheterapeutteja oli 134, toimintaterapeutteja 39 ja 8 muita ammattilaisia. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää yhteistyöhön vaikuttavan toimintakulttuurin rakentumista erityisopettajien ja terapeuttien silmin. Tutkimuksemme osoittaa,että erityisen tuen ja kuntoutuksen tarjoaminen suomalaisissa kouluissa hakee muotoaan, eivätkä uuden opetussuunnitelman inklusiiviset, oppilaiden integraation kautta tavoiteltavat periaatteet ole toteutuneet käytännössä. Haasteeksi jokaisen lapsen tarpeisiin vastaamisessa muodostuvat ammattilaisten yhteistyötä vaikeuttava resurssipula; erityisesti yhteisen ajan puute ja siitä seuraavat tiedonkulun ongelmat. Ratkaisuna haasteisiin nähdään se, että lapsen kanssa toimivilla ammattilaisilla tulisi olla enemmän tietoa toistensa tehtävistä ja heidän työtään ohjaavista periaatteista ja käytännöistä.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Koulun toimintakulttuuri avautuvissa oppimistiloissa – Etnografinen tutkimus uuteen koulurakennukseen muuttamisesta

Raija Kattilakoski

Kasvatustieteiden maisteri ja erityisopettaja Raija Kattilakosken erityispedagogiikan väitöskirja ”Koulun toimintakulttuuri avautuvissa oppimistiloissa – Etnografinen tutkimus uuteen koulurakennukseen muuttamisesta” tarkastettiin 8.6.2018 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Markku Jahnukainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Raija Pirttimaa Jyväskylän yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Toimitukselta

NMI-Bulletinin kuluvan vuoden kolmannessa numerossa tarkastellaan oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin liittyviä teemoja lukuisista näkökulmista.

Kattilakosken lektiossa käsitellään koulun henkilökunnan kokemuksia ja toimintatapoja sekä toimintakulttuurin muutosta uuden koulurakennuksen avautuviin oppimistiloihin siirryttäessä. Kirjoittaja tuo esiin toimijoiden erilaisia tapoja reagoida ja käsitellä muutosta sekä prosessiin liittyvän tuen tarpeen.

Hämeenaho ja Keltto tutkivat erityistä tukea erityisopettajien ja kuntoutuksen ammattilaisten näkökulmasta suhteutettuna inkluusion tavoitteisiin. Erityisopettajat ja kuntoutuksen ammattilaiset kokevat yhteistyönsä hyväksi ja lapsen etua edistä- väksi. Artikkelissa nostetaan esiin ratkaisuja vielä käytännössä toteutumattomiin lapsen tarpeisiin vastaamisen haasteisiin.

Digitaaliset oppimissovellukset ovat käytössä opetuksessa ja oppimisessa yhä enemmän. Miten ne vaikuttavat oppimiseen ja miten niiden vaikutuksia voidaan arvioida? Näihin kysymyksiin pureutuu Salonen katsauksessaan Digitaaliset toimintaympäristöt kouluikäisten kehityksessä. Oppimispelien suunnitelmallinen käyttö vaikuttaisi olevan perusteltua, erityisesti käytettynä yhdessä muiden opetusmenetelmien kanssa ja kiinnitettäessä huomiota niiden soveltuvuuteen eri oppimistarkoituksissa.

Kokeilut ja käytänteet -osiossa Jyränen, Vierikko ja Rantanen selvittävät TOTAKU-ryhmäkuntoutuksen vanhempainohjauksen vaikutusta tarkkaamattomien ja ylivilkkaiden lasten vanhempien kasvatukseen ja vanhemmuuskokemuksiin. Ryhmäkuntoutusmallin ohjauksen avulla voitiin vähentää kasvatuksen määräilevyyttä ja vanhempien uupumusta.

Sergejeff ja Pillbacka-Rönkän artikkelissa taas kerrotaan valtakunnallisen oppimis- ja ohjauskeskus Valterin organisoimasta Tuuve-verkkovälitteisestä opetuksesta, jonka avulla tuetaan sellaisten oppilaiden koulunkäyntiä, joiden runsaat koulupoissaolot vaikeuttavat oppimista ja luokkayhteisöön kiinnittymistä. Verkon välityksellä annettu opetus on osoittautunut tehokkaaksi, sillä suuri osa tällä tavoin tuetuista oppilaista on saanut päättötodistuksen ja jatkanut opintojaan toisella asteella.

Lopuksi saamme tutustua Korhosen puheenvuoroon Kielellisten taitojen ja lukemisen tukeminen -hankkeen päätösseminaarissa järjestetystä paneelikeskustelusta, jossa pohdittiin maahanmuuttajalasten kielten opetusta.

Toimituskunta