Lukumotivaatiota peleistä ja kirjoista

Heikki Lyytinen esitteli puheenvuorossaan Graphogamen (ts. Ekapelin) tutkimuksen nyky-tilannetta sekä pelin tulevaisuuden näkymiä. LukiMatin kanssa kehitellyn pelin tavoitteena on auttaa tunnistamaan ajoissa ne lapset, jotka tarvitsevat tukea lukemaan oppimisessaan, sekä tarjota heille mahdollisuus pelinomaiseen lukemisen opetteluun. Lyytinen korostikin, että juuri motivaatio on yksi lukemaan oppimisen avaintekijä.

Graphogame pyrkii saamaan lähitulevaisuudessa uusia käyttäjiä yhä laajemmin maailmalta. Seuraava suuri haaste on pelin vieminen Kiinaan, jossa kielen rakenne poikkeaa vahvasti muista kielistä. Tähän mennessä peliä on hyödynnetty tutkimuksissa jo yli 20 maassa. Kysyntää Graphogamen kaltaiselle pelille Lyytisen mukaan on, sillä maailmalla noin 5 prosenttia oppilaista hyötyisi tämänkaltaisen pelin pelaamisesta. Mobiili- ja tietoko-nesovelluksia arvioinnin ja opetuksen tueksi esittelivät myös muun muassa Emma Ojanen esityksessään ”Mobiilisovellukset paremmassa lukemaan ohjauksessa maalais-Afrikassa” ja Jarkko Hautala esityksessään ”Tietokonevälitteistä ympäristöopinopetusta”.

Marja-Kristiina Lerkkanen esitteli puolestaan lukutaidon ja kodin lukuympäristön yh-teyttä lempikirjamainintoihin. Alkuportaat-hankkeeseen liittyvä tutkimus selvitti äitien havaintoja lastensa lempikirjoista ensimmäisellä luokalla. Lerkkasen mukaan kongitiivisten tekijöiden lisäksi kodin lukuympäristöllä, lukemisen määrällä ja lapsen kiinnostuksella on yhteys lukutaidon kehittymiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 62 prosentilla tytöistä ja pojista on vähintään yksi lempikirja. Lukeminen sekä yhdessä vanhemman kanssa että it-senäisesti näyttäisivät olevan yhteydessä lempikirjojen määrään ja tekstien monipuolisuu-teen. Mitä enemmän lapsi lukee, sitä enemmän erilaisia lempikirjoja hänellä on.

Merkittävää oli myös se, että lukivaikeusriskilapsilla on selvästi vähemmän lempikirjoja kuin muilla lapsilla. Lerkkasen mukaan on syytä pohtia, liittyykö lukutaidon alkuvaiheessa olevien riskilasten lempikirjojen vähäinen määrä heikkoon lukutaitoon, vähäiseen lukumotivaatioon vai siihen, että lukutaidon haasteiden vuoksi kokemuksia erilaisista kir-joista ei ole vielä ehtinyt kertyä. Vanhempien ja opettajien tulisi hänen mukaansa löytää sopivaa luettavaa erilaisille lukijoille. Yhdessä ääneen lukeminen on tärkeää myös sen jäl-keen, kun lapsi on oppinut lukemaan, sillä lukemiskokemusten jakaminen on hauskaa ja lisää lasten lukuharrastusta ja edelleen parantaa lukutaitoa.

Visuospatiaalinen hahmottaminen – vaikutukset yksittäisistä taidoista koko elämän laatuun

Tutkijapäivillä kuultiin useita puheenvuoroja visuospatiaalisen hahmottamisen tutkimuk-sesta. Pekka Räsänen esitteli tietokoneavusteista visuospatiaalisten taitojen arvioinnin uutta pilottitutkimusta HAHKUa. Matematiikassa hahmottaminen voidaan ajatella erilaisten merkkien oppimiseksi ja ymmärtämiseksi. Hahmottamisella on matematiikan oppimisen lisäksi suuri merkitys myös arkielämässä, sillä hahmotuskykyä tarvitaan tavallisista arkias-kareista selviytymiseen. HAHKU on iPadille soveltuva arviointipeli, jossa pelaajan on mahdollista harjoitella hahmottamista yhdeksän erilaisen tehtävän avulla. Pelissä on erilaisia tehtävätyyppejä: muun muassa ”löydä ja tunnista”, ”sijoita ja suhteuta”, ”liiku ja suunnista” sekä ”muokkaa ja kokoa”. HAHKU-tutkimus tuottaa Räsäsen mukaan tärkeää tietoa hahmottamisen lukuisista ulottavuuksista uusien kuntoutussovellusten rakentamiseen.

Tiina Viinikainen esitteli lisensiaattitutkimustaan, jossa käsiteltiin niin ikään visuospa-tiaalisen hahmottamisen taitoja. Tutkimuskohteena oli Wechslerin kuutiotehtävä, joka kuvaa Viinikaisen mukaan hyvin juuri näönvaraista hahmottamista. Henrik Husberg esitteli puolestaan Helsingin yliopiston tutkimusta visuospatiaalisesta työmuistista ja tavoiteorien-taatioista lasten matematiikkasuorituksissa. Suvi Ylönen kertoi visuospatiaalisista hahmot-tamisvaikeuksista kokemusasiantuntijan näkökulmasta.

Niilo Mäki Instituutin Hahmottamisen kuntoutus -hankkeen (HAHKU) tutkimus kes-kittyy vahvasti siihen, miten hahmotusvaikeudet vaikuttavat ihmisten arkeen, toimintaky-kyyn, tunteisiin sekä kokemuksiin ja tätä kautta koko elämänlaatuun. Ihminen voi heittäy-tyä hahmotusvaikeutensa uhriksi tai ryhtyä toimiin oman toimintakykynsä edistämiseksi. Oleellista tutkimuksen mukaan on se, hyväksyykö itse omat hahmotusvaikeutensa. Myös se, löytyykö häneltä riittäviä kompensaatiokeinoja ja voimavaroja, vaikuttaa arjesta selviy-tymiseen. Lisäksi ympäristöön liittyvät tekijät, kuten läheisiltä saatu ymmärrys ja tuki, vai-kuttavat yksilön tulkintoihin hahmotusvaikeuksien merkityksestä.

Tunteiden huomioiminen opetuksessa

Erilaiset tunteet ja niiden vaikutukset oppimiseen olivat yksi näkyvä tutkijatapaamisen teema. Helena Viholainen esitteli tutkimuksessaan alakouluikäisten onnistumisen koke-muksia. Onnistumisen kokemukset vaikuttavat merkittävästi niin sanottuun minäpystyvyy-teen eli siihen, miten vahvasti ihminen luottaa omiin taitoihinsa ja pärjäämiseensä. Minä-pystyvyyden taustatekijöistä on tehty verrattain vähän tutkimusta. Viholaisen mukaan mi-näpystyvyyden lähteitä on tärkeää tutkia etenkin alakouluiässä, jolloin minään liittyvät käsitykset muotoutuvat vahvasti. Viholaisen ja muiden tutkimuksessa kävi ilmi, että ala-kouluikäiset pojat kertovat useammin onnistumisen kokemuksista kuin samanikäiset tytöt. Myös oppilaan taitotaso oli yhteydessä onnistumisen kokemuksiin siten, että epäsujuvasti lukevilla oli vähemmän onnistumisen kokemuksia kuin muilla. Viholaisen mukaan on syytä pohtia, miksi juuri hitaasti lukevat tytöt eivät koe onnistuvansa: vaikuttaako opettajan palaute asiaan, vai ovatko tytöt vain tietoisempia omista vaikeuksistaan?

Pilvi Peura kertoi alakouluikäisten minäpystyvyysuskomuksista lukemisessa. Minäpystyvyys koostuu eri osa-aluista, joiden keskinäisiä suhteita ei ole aiemmin alakou-luikäisillä tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, minkälaisia pystyvyysko-kemuksia alakouluikäisillä lapsilla on lukemisesta, ja tutkia, koostuvatko nämä pysty-vyysuskomukset eri osa-alueista. Tutkimukseen osallistui 1 149 oppilaista 19:stä eri ala-koulusta. Lasten uskomukset omista taidoistaan olivat tutkimuksen mukaan hyvin myöntei-siä. Näyttäisi myös siltä, että minäpystyvyys koostuu eri osa-alueista eli uskomuksista, jotka liittyvät kykyyn 1) säädellä omaa oppimista, 2) oppia lukemaan sujuvammin, 3) selvitä arkielämään liittyvistä lukutehtävistä ja 4) selvitä esitetyistä konkreettisista lukutehtävistä. Näihin oppimiseen liittyviin uskomuksiin tulisi Peuran mukaan kiinnittää huomiota jo varhaisessa vaiheessa ja tukea myönteisten uskomusten kehittymistä erilaisin pedagogisin keinoin.

Rikka Sorvon ja muiden tutkimus käsitteli puolestaan matematiikka-ahdistuksen kog-nitiivista ja affektiivista ulottuvuutta alakouluikäisillä lapsilla. Tutkimuksen mukaan noin 20 prosenttia peruskoulun kakkos–viitosluokkalaisista on jossain määrin ahdistunut mate-matiikasta. Matematiikkaan liittyvien tilanteiden aiheuttama ahdistus (affektiivinen ulottu-vuus) oli yhteydessä heikkoon suoriutumiseen matematiikan perustehtävissä. Sen sijaan huoli matematiikassa suoriutumisesta (kognitiivinen ulottuvuus) ei ollut yhtä selkeästi yh-teydessä suorituksiin. Sorvon mukaan matematiikka-ahdistuksen molemmat ulottuvuudet tulisi ottaa jatkotutkimuksissa huomioon. Koulujen olisi myös syytä tarttua entistä enem-män matematiikan aiheuttamiin negatiivisiin tunteisiin, jotka vaikuttavat tutkitusti matema-tiikan perustaitojen oppimiseen.

Helsingin yliopiston tutkija Anna Tapola esitteli puheenvuorossaan oppilaiden matematiikkaan liittyvän kiinnostuksen ja matematiikan taitojen välistä yhteyttä. Tapolan ja muiden tutkimuksessa oppilaiden matematiikan kiinnostusta ja matematiikan taitoja seurattiin esikoulusta peruskoulun ensimmäiselle luokalle asti. Esikoulussa oppilaiden kiinnostus matematiikkaa kohtaan ei näyttänyt vaikuttavan suuresti heidän taitoihinsa tai päinvastoin. Ensimmäisellä luokalla havaittiin kuitenkin heikko, mutta merkitsevä yhteys näiden kahden asian välillä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että oppilaan heikot matematii-kan taidot voivat heikentää hänen kiinnostustaan matematiikkaa kohtaan. Tapolan mielestä matemaattisia taitoja olisi syytä tukea entistä enemmän jo esikoulussa, jolloin heikosti ma-tematiikassa menestyvien oppilaiden kiinnostus matematiikkaa kohtaan ei ole ehtinyt vielä heikentyä.

Matematiikan oppimisvaikeudet nuoruus- ja aikuisiässä

Matematiikan oppimisvaikeuksia on usein tutkittu alakouluikäisillä lapsilla, mutta tutkija-päivillä esiteltiin tutkimustuloksia myös nuorten ja aikuisten matematiikan oppimisvaike-uksista. Riikka Mononen ja Pirjo Aunio esittelivät tutkimusta matematiikan osaamisesta ammatillisessa erityisopetuksessa ja erityisesti koulutuksensa aloittavien opiskelijoiden matematiikan osaamista. Tutkimuksessa käytettiin alakouluun kehitettyä RMAT-testiä, jolla arvioidaan oppilaiden laskutaitoa. Testiä kokeiltiin ammatillisessa erityisopetuksessa opiskelevien nuorten matematiikan taitojen arvioinnissa. RMAT:n viiteaineistoon verrattuna 62 % opiskelijoista ylsi peruskoulun 3. luokan keskitasoiseen suoritukseen, 35 % perus-koulun 4. luokan keskitasoiseen suoritukseen, 19 % peruskoulun 5. luokan keskitasoiseen suoritukseen ja 16 % peruskoulun 6. luokan keskitasoiseen suoritukseen. Tämän lisäksi AMMA-testillä arvioitiin opiskelijoiden peruslaskutaitoja soveltavissa sanallisissa tehtävis-sä. Jopa 23 % opiskelijoista ei saanut ratkaistua yhtään tehtävää oikein.

Monosen mukaan heikkoa osaamista voi osaltaan selittää se, että noin puolella opiske-lijoista oli ollut 9. luokan lopussa yksilöllistetty oppimäärä matematiikassa. Osalla opiske-lijoista matematiikan osaaminen näyttäisi olevan hyvin heikkoa opintojen alussa. Näiden opiskelijoiden tunnistaminen opintojen alkuvaiheessa on tärkeää, jotta heille voidaan koh-dentaa tarvittavaa tukea.

Åbo Akademin tutkija Johan Korhonen esitteli matematiikan oppimisvaike-uksia aikuisiässä. Tutkimuksessa vertailtiin ruotsia äidinkielenään puhuvien aikuisopiskeli-joiden matematiikan taitojen kehittymistä seuraavien kolmen ryhmän mukaan: a) opiskelijat, joilla oli matematiikan oppimisvaikeuksia, b) opiskelijat, joilla oli heikko matematiikan suoritustaso ja c) opiskelijat, joilla oli tyypillinen matematiikan suoritustaso. Opiskelijat jaettiin näihin ryhmiin yhdeksännellä luokalla tehdyn standardoidun matematiikan testin suoriutumistasojen mukaisesti siten, että oppimisvaikeusryhmään tuli heikoin 10 %, heikon suoriutumistason ryhmään tuli heikoin 10–20 % ja tyypillisen suoriutumistason ryhmään loput. Alustavien tulosten mukaan oppimisvaikeusryhmällä ja heikon suoritustason ryhmällä oli selkeästi heikompi akateeminen itsetunto sekä alhaisemmat oppimistavoitteet kuin tyypillisen suoritustason oppilailla.

Edellä mainitut seikat ovat tärkeitä jatkokouluttautumista ajatellen, mikä asettaa oppi-misvaikeusryhmän ja heikon suoritustason ryhmän muita heikompaan asemaan. Tutkimuk-sessa ilmeni myös, että vaikka oppimisvaikeusryhmä oli saanut merkittävästi enemmän erityisopetusta kuin heikosti suoriutuvien ryhmä, oli heillä tästä huolimatta suurempi to-dennäköisyys keskeyttää opinnot. Oppimisvaikeusryhmä on siis jatkokoulutuksen näkö-kulmasta kaikkein heikoimmassa asemassa.

Oppimisvaikeuksien päällekkäisyys

Oppimisvaikeuksien päällekkäisyyttä käsiteltiin useissa puheenvuoroissa. Tuire Koponen kertoi tutkimuksestaan, jossa selvitettiin lukemisen ja laskemisen sujuvuuden esiintymistä ja päällekkäisyyttä. Matematiikan ja lukemisen perustaitojen välisistä yhteyksistä on hänen mukaansa tehty tutkimusta verrattain vähän. Aiemmat ongelmien päällekkäisyyttä koskevat arviot vaihtelevat paljon: eri tutkimuksissa päällekkäisiä vaikeuksia on opiskelijoista 11–70 prosentilla. Koposen mukaan iso hajonta eri tutkimusten välillä johtuu siitä, että vaikeuksien päällekkäisyyttä koskeva ymmärrys on vielä kovin pirstaleista. Koposen tutkimuksessa käytetyn kahden suomalaisen aineiston pohjalta lukemisen ja laskemisen sujuvuuspulmien päällekkäisyyttä esiintyi 30–40 prosentilla ensimmäisen luokan oppilaista. 77–78 prosentilla oppilaista, joilla on sujuvuuden pulmia molemmissa taidoissa, on sujuvuusongelmia vielä 4. luokalla, eli ongelmien päällekkäisyys näyttää säilyvän vuodesta toiseen.

Eija Väisäsen tutkimuksessa seurattiin myös lasku- ja lukusujuvuuden kehi-tystä ja yhteyttä. Tutkimusaineistoa kerättiin oppilaiden matematiikan ja lukemisen suori-tuksista toisen luokan syksystä neljännen luokan kevääseen. Tulosten mukaan lukemisen sujuvuus ennusti laskemisen sujuvuutta, mutta lukemisen sujuvuus kykeni vain niukasti selittämään saman kouluvuoden laskusujuvuuden tuloksia. Oppimisvaikeuksien päällek-käisyyttä ja yhteistä taustaa käsitteli myös Riitta Heikkilä. Hän esitteli alustavia tutkimustu-loksiaan oppimisvaikeuksien ja tarkkaavaisuushäiriön kognitiivisesta taustasta. Tutkittavina tässä tutkimuksessa olivat lapset, joilla on eriasteisia oppimisen ja tarkkaavaisuuden haasteita.

Liikunnan yhteys koulumenestykseen

Heidi Syväoja ja Tuija Tammelin esittelivät LIKES-tutkimuskeskuksen viimeisimpiä tut-kimuksia liikunnan yhteyksistä koulumenestykseen. Syväojan tutkimuksessa selvitettiin liikunnan ja liikkumattomuuden yhteyttä lasten kognitiiviseen toimintaan ja tätä kautta koulumenestykseen. Tulosten mukaan liikunta edistää tiettyjä kognitiivisen toiminnan osa-alueita, kuten tarkkaavaisuutta.

Tammelinin tutkimus antaa niin ikään tukea liikunnallisen elämäntavan edistämiseen koulumenestyksen näkökulmasta. Hänen tutkimuksessaan mitattiin lasten fyysistä kuntoa ja motorisia taitoja uuden Move!-testipatteriston avulla. Testissä mitattiin muun muassa oppilaiden kestävyyskuntoa, dynaamisia tasapainotaitoja, ala- ja yläraajojen voimaa sekä havaintomotorisia taitoja. Mittaustuloksia vertailtiin oppilaiden koulumenestystietoihin. Alustavien tulosten mukaan hyvä kestävyyskunto, käsien voima sekä liikkuvuus ovat tilas-tollisesti merkitsevästi yhteydessä korkeampaan kouluarvosanojen keskiarvoon. Yhteydet näkyivät sekä pojilla ja tytöillä että ala- ja yläkoulussa. Hyvään keskiarvoon olivat yhtey-dessä myös vatsalihasten lihaskestävyys kaikilla pojilla ja yläkoulun tytöillä, jalkojen rä-jähtävä voima yläkoulun pojilla ja tytöillä sekä heitto-kiinniottotestin tulos yläkoulun pojilla. Lasten ja nuorten vähäiseen liikuntaan olisikin Tammelinin mukaan syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota myös oppimisen näkökulmasta.

Pitkittäistutkimusta ja kokemusta

Tutkijatapaamisessa esiteltiin lauantaina Jyväskylän yliopiston lukemisen kehityspolkujen 20-vuotista seurantaa. Kyseessä on mittava dysleksian sukuriskitutkimus, jossa tutkittavien lasten lukemisen kehitystä on seurattu syntymästä aina 20. ikävuoteen asti. Tutkimuksessa on tarkasteltu muun muassa tutkittavien neuropsykologisia toimintoja, kognitiota, puheen ymmärtämistä ja tuottamista, oppimistaitoja sekä kotiympäristöä. Tutkimuksiaan hankkeen tiimoilta olivat esittelemässä muun muassa Jarmo Hämäläinen ja Kaisa Lohvansuu (Aivo-jen kuuloherätevastineet ja dysleksia), Minna Torppa (Lukutaidon kehityksen ennustajat ennen kouluikää) sekä Kenneth Eklund (Lukutaidon kehitys toiselta kahdeksannelle luokalle lapsilla, joilla on suvussa kulkeva lukivaikeusriski).

Perjantaina osallistujilla oli myös mahdollisuus päästä kuuntelemaan vankkaa erityis-pedagogista kokemuksen ääntä Kokemusta pöytään! -paneelikeskustelussa. Panelisteina toimivat oppimisvaikeustutkimuksen pitkän linjan vaikuttajat Onerva Mäki, Paula Määttä, Timo Ahonen ja Heikki Lyytinen. Ensimmäisenä panelisteilta tiedusteltiin, minkälaisia ovat oppimisen haasteet tulevaisuudessa ja miten niihin tulisi vastata. Mäki totesi tutkimuskoh-teiden moninaisuuden asettavan haasteita tutkijoille. Hänen mukaansa tulevaisuuden tut-kimustulosten tulisi taata kaikille lapsille tasa-arvoinen mahdollisuus oppimiseen. Lapsilla on halu oppia, ja heille tulisi Mäen mukaan tarjota riittävän mielenkiintoista ja motivoivaa opetusta.

Lyytinen korosti myös opetuksen mukaansatempaavuutta ja uuden teknologian, kuten Ekapelin, hyödyntämistä opetuksessa. Määttä puhui perhetutkimuksen puolesta. Hänen mukaansa yksi tulevaisuuden haaste on edelleen vanhempien ottaminen mukaan lasten kuntoutussuunnitelmien tekoon. Määttä totesi, ettei tilanne ole juurikaan kehittynyt pa-remmaksi 20 vuoden aikana. Koulun tulee myös avautua yhä moniammatillisempaan suun-taan kutsumalla mukaan esimerkiksi nuorisotyöntekijöitä. Ahosen mukaan koulun tulee tulevaisuudessa olla entistä kilpailukykyisempi kasvattaja. Sosiaalinen media vie yhä enemmän oppilaiden huomiota, ja koulun pitäisi pystyä kilpailemaan tästä huomiosta. Kes-kustelussa sivuttiin myös uuden teknologian vaikutuksia opetukseen ja opettajan roolia tulevaisuuden koulussa. Kaikki panelistit olivat sitä mieltä, että opettajia tarvitaan ehdot-tomasti jatkossakin. Ahosen mukaan tärkeää ei ole itse iPad, vaan se, mitä sen ympärillä tapahtuu. Hänen mukaansa tärkeintä on aina pohtia, mikä on lapsen tyypillinen tapa oppia. Pureutumalla tutkimuksella yhä syvemmin motivaatioon ja emootioihin voidaan kehittää entistä toimivampia interventioita. Lyytinen korosti opettajan roolia lapsen motivaation säilyttämisessä. Oppimisvaikeuksien vuoksi lapsi saattaa vältellä lukemista, ja opettajan on tarjottava hänelle riittävän motivoivaa opetusta, jotta kiinnostus lukemista kohtaan säilyisi.

Määttä ja Mäki painottivat opettajankoulutuksen tärkeyttä. Mäen mukaan opettajien koulutuksen laatuun on satsattava ja moniammatillisuutta tuotava entistä enemmän opin-toihin. Määttä korosti uusien opettajien kouluttamista kohtamaan erilaisia oppilaita. Erityi-nen voidaan riittävällä koulutuksella nähdä ihan tavallisena.

Paneelikeskustelun päätteeksi puhujia pyydettiin laatimaan lyhyt viesti kuun-telijoille tulevaisuuden tutkimusta varten. Mäen viesti kuului jotakuinkin näin: ”Lapsi teidän edessänne on kuin suuri aarrearkku. Tarvitaan avain sen avaamiseen, ja useita seppiä avaimen tekemiseen. Yhteistyöllä saadaan hyvä tulos.”

Kirjoittajatiedot: Elsi Kirvesniemi, erityispedagogiikan opiskelija, harjoittelija, Niilo Mäki Instituutti