Arkisto

Julkaistu

Positiivisen käyttäytymisen tukemisen keinojen opettaminen suomalaisessa opettajankoulutuksessa

Vesa Närhi, Neea Huhdanpää, Pirjo Savolainen ja Hannu Savolainen

Käyttäytymisen ongelmat haittaavat sekä opettajien työssä viihtymistä että oppilaiden
keskittymistä opetukseen. Käyttäytymisen tukeminen ja opettaminen ovat keskeinen osa opettajan työtä ja peruskouluopetukselle asetettuja tavoitteita. Käyttäytymisen tukemista
on tutkittu paljon, joten tehokkaat tavat tunnetaan suhteellisen hyvin. Kansainvälisten tutkimusten perusteella näyttöön perustuvia käyttäytymisen tukemisen ja ohjaamisen keinoja opetetaan opettajankoulutuksessa vain vähän ja epäsystemaattisesti. Kävimme läpi kaikkien suomalaisten luokan- tai erityisopettajankoulutusta tarjoavien yliopistojen opinto-ohjelmat ja haimme opintojaksot, joiden tavoitteissa, sisällöissä tai pakollisissa opintomateriaaleissa oli mainittu käyttäytymisen ohjaaminen, tukeminen tai opettaminen. Teemaa käsiteltiin yhteensä yhdellätoista opintojaksolla kahdessa luokan- ja viidessä erityisopettajien koulutusohjelmassa. Pääosin teema oli vain yksi osa laajempaa opintojaksoa. Tulosten perusteella käyttäytymisen ohjaamista ja opettamista ei pidetä prioriteettina suomalaisessa opettajankoulutuksessa. Hyvät käyttäytymisen tukemisen keinot tunnetaan, ja niiden opettaminen tuleville opettajille mitä ilmeisimmin helpottaisi heidän työuransa alkua, parantaisi luokkien työrauhaa ja mahdollistaisi käyttäytymisen yksilöllisen tukemisen tavanomaisen opetuksen puitteissa.

Julkaistu

Matematiikassa heikkojen oppilaiden metakognitiiviset kokemukset yhteisöllisessä ongelmanratkaisuprosessissa

Tuike Iiskala, Anu Kajamies, Eeva Kenttä, Tiina Annevirta ja Marja Vauras

Matematiikan osaamisessa on oleellista tunnistaa oman tai yhteisen oppimisprosessin säätelyn tarve. Oppimisen säätelyn onnistumiseksi on tärkeää havaita, milloin toiminta sujuu rutiininomaisesti ja milloin tarvitaan oppimisen tietoista metakognitiivista säätelyä eli oppimisprosessin ohjaamista. Oppimisen aikaiset metakognitiiviset kokemukset eli tunteet ja arviot oppimisprosessista ja sen sujumisesta antavat oppijalle tietoa aktiivisen säätelyn tarpeesta meneillään olevassa tehtävässä. Oppijan omien metakognitiivisten kokemusten ilmaiseminen ja toisen oppijan metakognitiivisten kokemusten ymmärtäminen ovat tärkeitä myös yhteisöllisen oppimisen onnistumiselle.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahden matematiikkainterventioon osallistuneen
matematiikassa heikon kymmenvuotiaan oppilaan yhteisöllisessä ongelmanratkaisuprosessissa ilmaisemia metakognitiivisia kokemuksia ja niiden muuttumista prosessin aikana. Analyysi tehtiin oppilasparin videoidusta työskentelystä, ja analyysinä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Metakognitiiviset kokemukset jaettiin tunnelatauksiltaan positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin tai vaihteleviin kokemuksiin.

Tulosten mukaan oppilaat ilmaisivat eniten tunnelataukseltaan positiivisia metakognitiivisia kokemuksia, mutta tunnelataukseltaan negatiivisten kokemusten osuus kasvoi ajan
kuluessa. Oppimisprosessin kuluessa oppilaiden metakognitiiviset kokemukset muuttuivatkin realistisemmiksi, kun oppilaspari ilmaisi enemmän myös epävarmuuden ja ei-tietämisen tunteita. Johtopäätöksenä esitämme, että pitkäjänteinen oppimisen tukeminen emotionaalisesti turvallisessa oppimisympäristössä näyttää auttavan oppilaita ilmaisemaan ongelmanratkaisua tukevia negatiivisia metakognitiivisia kokemuksia.

Julkaistu

Luetun ymmärtämisen kehittyminen alakoulun kolmannelta viidennelle luokalle

Kati Huldén, Marko Lähteenmäki, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann ja Juli-Anna Aerila

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten luetun ymmärtäminen kehittyy kolmannelta viidennelle luokalle. Samalla selvitetään, millainen on oppilaiden luetun ymmärtämisen taito
kolmannella ja viidennellä luokalla ja missä määrin luetun ymmärtäminen on yhteydessä oppilaan sukupuoleen ja koulun sijaintiin. Tutkimusaineistona ovat oppilaiden (n = 279)
luetun ymmärtämisen testit (ALLU-testi, Alaasteen lukutesti) kolmannelta ja viidenneltä luokalta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2011–2018, ja tutkimus perustuu pitkittäisasetelmaan ja kumulatiivisen tiedon keräämiseen. Toistettujen mittausten -testi osoitti luetun ymmärtämisen heikkenevän erittäin merkitsevästi kolmannelta luokalta viidennelle luokalle koko tutkimuksen kohdejoukolla. Tutkimustulokset vahvistivat, että tytöt olivat parempia luetun ymmärtämisessään kuin pojat sekä kolmannella että viidennellä luokalla. Viidennellä luokalla tyttöjen ero poikiin oli jo tilastollisesti merkitsevä. Tulokset osoittivat lisäksi, ettei koulun sijaitseminen maaseudulla tai kaupungissa vaikuttanut oppilaiden luetun ymmärtämisen taitoihin. Oli huomattavaa, että kolmannelta luokalta lähtien myös tyttöjen luetun ymmärtämisen taidot heikkenivät. Kouluissa
on tulevaisuudessa keskityttävä molempien sukupuolten luetun ymmärtämisen ja lukutaidon ylläpitämiseen ja edistämiseen jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, viimeistään kolmannelta luokalta lähtien.

Julkaistu

Tutkivan nettilukemisen taidot alakoululaisilla: Lukivaikeuksien sekä tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksien merkitys

Laura Kanniainen

KM Laura Kanniaisen psykologian väitöskirja ”Reading for Learning on the Internet at School Age: The Role of Difficulties with Reading and with Attention and Executive Function” tarkastettiin keskiviikkona 22.6.2022 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Mônica Macedo-Rouet (Associate Professor; University of Paris 8, France) ja kustoksena professori Paavo Leppänen (Jyväskylän yliopisto).

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Opettajien puhe aggressiivisesti käyttäytyvinä pidetyistä oppilaista

Laura Liukko, Jaana Viljaranta ja Airi Hakkarainen

Tässä artikkelissa tarkastellaan Foucault’n valta-analyysin viitekehyksessä alakoulun opettajien puhetta aggressiivisesti käyttäytyvinä pidetyistä oppilaista. Tarkoituksenamme on tutkia, millaisia vallan muotoja ja strategioita opettajien puhe tuottaa ja millaisia subjektiviteetteja oppilaille näiden myötä rakentuu. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä koulun tuottamista vallan ja hallinnan muodoista sekä siitä, miten ne muodostavat arjessa toistettavaa tietoa ja käytänteitä ja millaisia vaikutuksia edellä
mainitulla on oppilaiden subjektiviteettiin. Esitämme Foucault’ta mukaillen, että vallan ja hallinnan muodot yksilöllistävät kohteensa. Sen vuoksi aggressiivinen käyttäytyminen hahmottuu yksilöpsykologisten selitysmallien kautta ja dekontekstualisoituu irralleen
laajemmasta sosiaalisesta kasvuympäristöstä. Kouluissa ei välttämättä tulla kiinnittäneeksi
huomiota sellaisiin rakenteisiin ja käytänteisiin, jotka esimerkiksi vähentäisivät aggressiivista käyttäytymistä, vaan tuki kohdistetaan ainoastaan yksittäisiin oppilaisiin, mikä kaventaa oppilaan subjektiviteettia ja tilaa tulla hyväksytyksi omana itsenään.

Tuloksemme jakautuvat viiteen vallan ja hallinnan muotoon. Normaalistava valta määrittää sitä normaaliuden rajaa, johon koulussa oletetaan oppilaiden omatoimisesti yltävän.
Hierarkkinen kurivalta korostaa koulun kyseenalaistamatonta asemaa vallan käyttäjänä, jolloin aggressiivisesti käyttäytyvä oppilas nähdään kurittomana objektina. Pedagoginen
asiantuntijavalta ulottaa hallinnan oppilaiden huoltajiin, kun taas hallintavalta ulkoistaa vallan koulun toimijoiden ulkopuolelle. Pedagogisen rakkauden kautta toimiva paimenvalta
nostaa aggressiivisesti käyttäytyvinä pidetyt oppilaat toiminnan keskiöön ja pyrkii avoimen
vallan ja välittämisen avulla tukemaan oppilaita muita vallan käytön muotoja vahvemmin. Neljä ensimmäistä vallan muotoa tuottaa kapeaa subjektiviteettia, joka olettaa oppilaiden kehittyvän tasatahtisesti ja kykenevän vahvaan omatoimisuuteen ja itsehillintään; ne myös edellyttävät kyseenalaistamatonta sopeutumista koulun rakenteisiin. Viides vallan muoto laajentaa subjektiviteettia, sillä se pitää taitojen eritasoisuutta hyväksyttävämpänä, jolloin koulun rakenteet joustavat yksittäisten oppilaiden tarpeiden mukaisesti.

Julkaistu

Tarkkaamattomuuden sekä yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden yhteys sosioemotionaaliseen oireiluun lapsilla, joilla on oppimisen vaikeuksia

Veera Koivulahti ja Laura Lehtinen

Tutkimuksessa tarkasteltiin ADHD-oireiden yhteyttä sosioemotionaaliseen oireiluun alakouluikäisillä lapsilla, joilla oli oppimisen vaikeuksia. Tarkoituksena oli selvittää lasten
tarkkaamattomuus- sekä yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireiden yhteyttä sisään- ja ulospäin suuntautuviin sosioemotionaalisiin oireisiin eli mielialaoireisiin, ahdistuneisuuteen,
somaattisiin oireisiin, uhmakkuuteen ja käytösongelmiin. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, onko
lasten sukupuolella tai kognitiivisella kyvykkyydellä välittävää vaikutusta ADHD-oireiden
ja sosioemotionaalisen oireilun välisiin yhteyksiin.

Tutkimuksen kliininen aineisto perustuu Jyväskylän perheneuvolan ja Niilo Mäki Instituutin ylläpitämällä Lastentutkimusklinikalla tehtyihin oppimisvaikeustutkimuksiin. Aineisto
koostuu lasten neuropsykologisista testituloksista sekä vanhempien ja opettajien arvioinneista lasten tunne-elämästä ja käyttäytymisestä. Aineistossa oli tutkimuskysymyksestä
riippuen 500–538 lasta. Lasten tarkkaamattomuus- ja yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireita
arvioitiin opettajille tarkoitetulla TRF-kyselylomakkeella. Lasten äidit täyttivät vanhemmille tarkoitetun CBCL-kyselylomakkeen, jolla arvioidaan lasten sosioemotionaalista oireilua. Lasten kognitiivista kyvykkyyttä tutkittiin WISC-testistön eri versioilla, ja lukemisen ja
matematiikan taidon tasoa arvioitiin Lastentutkimusklinikalla käytössä olleiden lukemisen
ja matematiikan testien avulla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin hierarkkista regressioanalyysiä.

Tulokset osoittivat, että sekä tarkkaamattomuus että yliaktiivisuus ja impulsiivisuus
olivat yhteydessä ulospäin suuntautuviin oireisiin eli uhmakkuuteen ja käytösongelmiin. Mitä enemmän lapsella oli ADHD-oireita, sitä enemmän hänellä oli myös ulospäin suuntautuvaa oireilua. ADHD-oireiden yhteys ulospäin suuntautuviin oireisiin oli kuitenkin voimakkaampi yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireiden osalta. Yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireilla oli myös tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys sisäänpäin suuntautuviin oireisiin, mutta selitysosuudet jäivät pieniksi. Ainoa sukupuoliero ADHD-oireiden ja sosioemotionaalisten oireiden välisissä yhteyksissä havaittiin ahdistuneisuuden osalta. Kognitiivisella kyvykkyydellä ei havaittu olevan vaikutusta ADHD-oireiden ja sosioemotionaalisen oireilun välisiin yhteyksiin.

Julkaistu

Hyvän arvioitsijan muotokuva – erityisopettajaksi opiskelevien käsityksiä hyvän arvioitsijan ominaisuuksista

Minna Kyttälä, Mervi Lahtomaa ja Milla Rantamäki

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erityisopettajaksi opiskelevien (N = 148) käsityksiä hyvän
arvioitsijan ominaisuuksista. Aineisto koostuu sähköisellä kyselylomakkeella kerätyistä avoimista vastauksista. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti ja teoriaohjaavasti laadullista ja määrällistä sisällönanalyysia käyttäen ja sen jälkeen havainnollisiin tyyppeihin tiivistäen. Tulosten perusteella hyvä arvioitsija on toisaalta pedagogisesti taitava palautteenantaja ja toisaalta eettisesti tietoinen ihmissuhdeosaaja. Erityisopettajaksi opiskelevien välillä oli kuitenkin eroja siinä, minkälaisia ominaisuuksia ja taitoja he vastauksessaan painottivat. Aineistosta muodostettiin viisi erilaista käsitystyyppiä, joissa painottuivat joko 1) pedagoginen osaaminen, 2) oikeudenmukaisuus, 3) vuorovaikutustaidot, 4) oikeudenmukaisuus ja vuorovaikutustaidot tai 5) kaikki kolme osa-aluetta. Tulokset viittaavat siihen, että opiskelijoilla on näin ollen myös hieman erilainen käsitys siitä, minkälaisia taitoja ja ominaisuuksia he pyrkivät itsessään vahvistamaan koulutuksen aikana. Tutkimuksessa pohditaan tulosten merkitystä
erityisopettajakoulutuksessa ja siellä kehittyvässä arviointiosaamisessa.

Julkaistu

Käännekohtia koulussa: Opetushenkilökunnan yhteenkuuluvuuden tunteen rakentuminen

Satu Peltomäki, Veera Rautiainen, Henri Pesonen, Anu Kajamaa, Birgit Paju ja Elina Kontu

Pienempien koulujen lakkauttaminen ja yhdistäminen ovat kiihtyneet 2000-luvulla; kehitys
on sidoksissa ajankohtaisiin kunta- ja koulutuspoliittisiin kysymyksiin. Uusista, vasta avatuista peruskouluista on toistaiseksi tehty vain vähän tutkimusta. Koulujen yhdistäminen on opetushenkilökunnalle vaativa muutostilanne. Jotta ymmärtäisimme sitä paremmin, on syytä tutkia opetushenkilökunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä asiat uuden alakoulun opetushenkilökunnan mielestä lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mitkä tuovat siihen jännitteitä.

Tutkimusaineisto sisältää opetushenkilökunnan (opettajien ja koulunkäynninohjaajien)
haastatteluja (N = 19) ja kahden kyselylomakkeen vastauksia (N = 65). Aineisto analysoitiin
teoriaan pohjautuvan sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että opetushenkilökunnan yhteenkuuluvuuden tunteen rakentuminen on moniulotteinen ilmiö, johon liittyy
useita vahvistavia ja toisaalta jännitteitä tuovia tekijöitä. Erityisen merkittävästi yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistaa arvostava kohtaaminen. Sen sijaan yhteisöllisyyden ja arvostavan kohtaamisen puute sekä kiireen tunne aiheuttivat siihen jännitteitä. Tutkimustulosten perusteella yhteenkuuluvuuden tunne ei muodostu itsestään, vaan sen rakentamiseen tarvitaan yhteenkuuluvuuden tunteen tekijöiden entistä parempaa tunnistamista ja uutta toimintakulttuuria luovaa yhteistyötä opettajien, koulunkäynninohjaajien ja rehtoreiden kesken.

Julkaistu

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhemmat rakentamassa osallisuutta lisäävää monitoimijaista yhteistoimintamallia

Anu Kinnunen
Leena Holopainen

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen elämään osallistuu läheisten lisäksi tavallisesti monia ammattiryhmiä. Saumaton ja joustava monitoimijainen yhteistyö on paras pohja lapsen oppimisen ja toimintakyvyn tukemiselle. Tällainen aikuisten yhteistoiminta tuottaa parhaimmillaan myös lapsen osallisuutta, jos asiantuntijuuden rajoja ylitetään ja asiantuntemusta jaetaan. Tämän tutkimuksen tarkoitus on lisätä ymmärrystä monitoimijaisen yhteistoiminnan merkityksestä erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuuden vahvistamisessa. Tutkimuksen kohdejoukko on kolmen alakouluikäisen oppilaan vanhemmat, luokanopettaja, erityisopettaja sekä kolme terapeuttia. Artikkeli paneutuu vanhempien näkemyksiin heidän lapsensa osallisuuteen vaikuttavasta yhteistoiminnasta. Aineisto kerättiin yksilö- ja ryhmähaastattelujen sekä kyselylomakkeiden avulla. Tutkimuksen aineistolähtöinen analyysi eteni straussilaisen grounded theory -menetelmän mukaisesti. Analyysin tuloksena syntyi kolme yläkategoriaa: osallisuuden edellytykset, lapsi osallisuutensa rakentajana ja osallisuuden mahdollistavat toimintatavat. Vanhempien näkemysten mukaan osallisuuden vahvistaminen edellyttää osallistujien yhteistoimijuutta, joka lisää lapsen mahdollisuuksia osallistua ja rakentaa itse omaa osallisuuttaan. Johtopäätöksenä todetaan, että yhteistoimintaprosessi vaatii toteutuakseen kaikilta osallistujilta uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumista, avointa ja positiivista asennetta sekä huolellista yhteistä suunnittelua, toteutusta ja toiminnan arviointia.

Julkaistu

Tuen tarjonnan kestävät käytännöt perusopetuksen muuttuneessa oppimisympäristössä – selviytymisestä resilienssiin kevään 2020 poikkeusoloissa

Pilvi Hämeenaho
Miia Sainio
Tuija Aro
Anna-Maija Poikkeus
Minna Torppa
Henna Tuomiranta
Heli Valtonen

Kevään 2020 poikkeusolot ja etäkoulu toivat suuria muutoksia opetukseen ja sen tukeen. ja tuen tarjontaan suomalaisissa kouluissa. Osalle tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevista lapsista etätyöskentely oli vaikeaa, ja osalla tuen tarpeet kasvoivat. Kouluilla kehitettiin nopeasti erilaisia tukemisen malleja. Tässä artikkelissa kuvaamme poikkeusolojen tehostettuun ja erityiseen tukeen tuomaa muutosta sekä muutokseen sopeutumista resilienssin kehittymisenä. Artikkelissa esiteltävä tutkimus perustuu Yhteistyöllä hyvinvointia kouluyhteisöön -tutkimus- ja kehittämishankkeessa koulujen henkilökunnalta kerättyyn kyselyaineistoon ja sitä täydentävään haastatteluun yhden koulun käytänteistä. Kysely tehtiin toukokuussa 2020. Olemme analysoineet aineiston temaattisen sisällönanalyysin keinoin keskittyen erityisopetukseen ja tuen tarjontaan liittyviin vastauksiin. Tarkastelimme resilienssin kehittymistä selvittämällä aineistosta, millaisia selviytymistarpeita etäkoulu toi tuen tarjontaan, miten muuttuneeseen oppimisympäristöön sopeuduttiin sekä millaisia uusia käytäntöjä ja kehittämisehdotuksia tuolloin syntyi. Tutkimuksemme osoittaa, kuinka käytäntöjen sopeuttaminen etäyhteyksiin tuotti haasteita, mutta myös uusia välineitä tuen tarjontaan ja vuorovaikutukseen. Kuvaamme myös yhden poikkeusolojen aikana kehitetyn toimintamallin, jolla ehkäistiin poissaoloja ja tarjottiin tehostettua tukea sitä tarvitseville etäkoululaisille.

Julkaistu

Integroiva kirjallisuuskatsaus opettajien käyttämistä eriyttämisen opetuksellisista keinoista perusopetuksessa

Satu Peltomäki
Pauliina Laamanen
Eija Kärnä

Opettajan työn vaatimukset ovat muuttuneet inklusiivisen kasvatuksen myötä. Eriyttäminen on keskeinen oppimisen ja koulunkäynnin tuen muoto, ja kouluissa tarvittaisiin siihen tukea tutkimuksesta. Erityisesti suomenkielinen tutkimus eriyttämisestä on kuitenkin niukkaa. Tässä integroivassa kirjallisuuskatsauksessa kuvataan eriyttämisen opetuksellisia keinoja, joita aiemmissa tutkimuksissa on käytetty peruskouluikäisille oppilaille. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on yhdistää toisiinsa vertaisarvioitua eriyttämisen tutkimusta ja käytäntöä. Aineisto kerättiin integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmin Eric-tietokannasta ja kahdesta suomalaisesta aikakausjulkaisusta. Katsaukseen valikoitui 31 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2011–2021. Artikkelit keskittyvät opettajien peruskoulussa käyttämiin konkreettisiin eriyttämisen opetuksellisiin keinoihin. Tutkimuksessa eriyttämisen keinot jaettiin opetuksen järjestämisen prosesseihin sekä materiaaleihin ja välineisiin. Erottamaton osa näitä molempia teemoja olivat eritasoisten ja vaihtelevien tehtävien hyödyntäminen, tun- tien ja tehtävien oppilas- ja opettajalähtöisyys sekä aikataulun joustavuus. Katsauksen artikkeleissa korostuivat teknologisten laitteiden monipuolisuus sekä joustavuus eriyttämisen keinona. Kirjallisuuskatsauksessa muodostettu eriyttämisen opetuksellisten keinojen malli jäsentää tutkimuksessa esiteltyä eriyttämisen keinojen kirjoa. Lisäksi katsauksemme haastaa tutkijoita tarkastelemaan eriyttämistä suomalaisessa koulukontekstissa ja tuomaan näin opettajille ajankohtaista ja tutkimusperustaista tietoa.

Julkaistu

Tarkkaavaisuus- ja lukusujuvuusongelmien päällekkäistyminen toisella luokalla ja yhteys myöhempään lukusujuvuuden sekä luetun ymmärtämisen kehittymiseen

Emmi Ulvinen
Minna Torppa
Anna-Maija Poikkeus
Marja-Kristiina Lerkkanen

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ennustavatko tarkkaavaisuus- tai lukusujuvuusongelmat tai niiden päällekkäistyminen toisella luokalla lukusujuvuuden tai luetun ymmärtämisen kehitystä kolmannella ja neljännellä luokalla. Tutkimus on osa Alkuportaat-seurantatutkimusta ja pohjautuu Emmi Ulvisen pro gradu -tutkielmaan (2012). Aineisto (n = 465) kerättiin vuosina 2009, 2010 ja 2011, jolloin lapset olivat toisella, kolmannella ja neljännellä luokalla. Tutkimusmenetelminä käytettiin yksilö- ja ryhmätehtäviä lapsille sekä opettajakyselyä.

Tutkittavat jaettiin seuraaviin alaryhmiin toisen luokan keväällä arvioitujen tarkkaavaisuus- ja lukusujuvuusongelmien perusteella: 1) ikätasoinen lukusujuvuus ja tarkkaavaisuus (n = 306), 2) tarkkaavaisuusongelmia, mutta ikätasoinen lukusujuvuus (n = 63), 3) lukusujuvuusongelmia, mutta ei tarkkaavaisuusongelmia (n = 70) ja 4) päällekkäistyviä tarkkaavaisuus- ja lukusujuvuusongelmia (n = 26).

Pelkät tarkkaavaisuusongelmat ennakoivat heikompaa menestymistä haastavammissa lukemisen tehtävissä, kuten luetun ymmärtämisessä. Pelkät lukusujuvuusongelmat ennakoivat heikompaa menestymistä kaikissa lukemisen tehtävissä. Päällekkäistyvät ongelmat näkyivät erityisen heikkona menestyksenä kolmannen luokan luetun ymmärtämisessä. Neljännelle luokalle tultaessa päällekkäistyvien ongelmien ryhmä saavutti yksittäisten ongelmien ryhmien tason, mutta luetun ymmärtäminen jäi kuitenkin ikätasoa heikommaksi.

Tulokset osoittavat, että sekä lukusujuvuus- että tarkkaavaisuusongelmilla toisella luokalla on merkitystä myöhemmän lukutaidon ja erityisesti luetun ymmärtämisen kehityksessä. Olisi hyvä seurata tarkemmin luetun ymmärtämisen kehittymistä niillä lapsilla, joilla on tarkkaavaisuusongelmia, sekä tarjota ennakoivaa tukea. Lukemisen pariin innostamisen lisäksi tehokas tuki voisi mahdollisesti olla sellaista, jossa luokassa harjoiteltaisiin yhdessä pidempien tekstien lukemista pilkkomalla niitä pienempiin kokonaisuuksiin, keskusteltaisiin niistä sekä harjoiteltaisiin oman ymmärtämisen monitorointia ja strategioita, jotka helpottavat lukemista.

Julkaistu

Motivaatio, oppimisvaikeudet ja ammatillisten opintojen loppuun suorittaminen

Elisa Salmi

KM Elisa Salmen erityispedagogiikan väitöskirja “Motivaatio, oppimisvaikeudet ja ammatillisten opintojen loppuun suorittaminen” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 18.3.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Markku Jahnukainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Raija Pirttimaa Jyväskylän yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Opettajien arviointimenetelmät ja arviointiosaaminen akateemisten taitojen arvioinnissa alakoulussa

Riitta Virinkoski

KM Riitta Virinkosken erityispedagogiikan väitöskirja “Teachers’ Practices and Competence to Assess Students’ Academic Skills in Primary School” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 11.3.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Marita Mäkinen Tampereen yliopistosta, ja kustoksena oli professori Mikko Aro Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Julkaistu

Svenskspråkigt specialnummer 2022

Förord
Inom ILS-projektet (2015–2025) vid Niilo Mäki Institutet forskar man om bl.a. läs- och skrivutveckling och beteenderelaterade aspekter hos finlandssvenska elever. Detta är det andra svenska specialnumret av NMI Bulletin som initierats av ILS-projektet med fokus på finlandssvensk forskning om inlärning och inlärningssvårigheter. I det här numret av NMI Bulletin ingår artiklar som på olika sätt berör området.

De två doktorsavhandlingarnas lection behandlar ungas inlärning och övergång till studier på andra eller tredje stadiet. Widlund undersökte hur ungas skolrelaterade välbefinnande utvecklas och välbefinnandets samband med skolframgång, motivation och utbildningsmålsättningar. Widlund noterade, att negativt välbefinnande tycks förekomma hos en del av eleverna, vilket bör tas på allvar. Resultaten visade också att vi inte kan anta hur en elev mår och trivs i skolan endast utgående från hur hen presterar. Perander studerade faktorer som påverkar övergången till högre utbildning. Resultaten visade att övergången till högre utbildning kan vara utmanande för många studenter och att inleda universitetsstudier kan vara en omvälvande process som behöver stödjas.

Husberg, Paananen, Langenskiöld och Klenberg undersökte hurdana profiler av exekutiva svårigheter kunde finnas bland elever som erbjuds specialpedagogiskt stöd för koncentrationssvårigheter. De fann fyra olika profiler, som hade varierande samband med beteendeproblem, positivt socialt beteende och akademiska grundfärdigheter. Hannus-Gullmets undersökte med en fallstudie hur syntetiskt tal på dator kunde användas som hjälpmedel för skrivning och skrivträning för elever med läs- och skrivsvårigheter. Eleverna som deltog hade nytta av interventionen. Widlund, Ventus och Jusslin utredde sambandet mellan pedagogikstuderandes tidigare studieprestationer i gymnasiet och deras skrivupplevelser och akademiska välbefinnande på universitetsnivå. Resultaten visade att studerande med lägre studieprestationer i gymnasiet upplevde mer skrivblockeringar, var mer benägna att skjuta upp studiearbeten, var mindre produktiva och rapporterade lägre kunskapstranformering under universitetsstudierna. Prokrastinering var även relaterat till studerandes akademiska välbefinnande.

Rosenqvist, Haavisto och Slama beskriver i sin artikel testförfaranden vid kognitiv utvärdering av barn i en finlandssvenskt kontext. Ämnet är mycket viktigt och den här artikeln konkretiserar de utmaningar gällande testmaterial som psykologer som jobbar på svenska står inför. Kronberg och Salmi redogör för utvecklingsarbetet av en digital interventionsstudie, Spel-Ett Läsflyt, med målet att utveckla läsflyt hos elever i årskurserna 2 och 3. De beskriver både studiens förverkligande och den teoretiska bakgrunden till spelets uppbyggnad.

Läs/ladda ner hela tidningen här: pdf

INNEHÅLL

Förord pdf

LECTIO PRAECURSORIA

Utvecklingen av skolrelaterat välbefinnande under ungdomsåren pdf
Anna Widlund

Klättra och kana vid övergången till högre utbildning pdf
Katarina Perander

FORSKNING

Olika profiler för exekutiva färdigheter bland elever i behov av stöd pdf
Henrik Husberg, Mika Paananen, Jakob Langenskiöld & Liisa Klenberg

Att stötta skrivande med ljudåterkoppling från syntetiskt tal pdf
Britta Hannus-Gullmets

Samband mellan tidigare studieprestationer, skrivupplevelser på universitetsnivå och akademiskt välbefinnande bland pedagogikstuderande pdf
Anna Widlund, Daniel Ventus & Sofia Jusslin

EXPERIMENT OCH PRAXIS

Användningen av kognitiva test vid psykologiska utredningar av barn och unga på svenska i Finland – en översikt pdf
bilaga 1 pdf
Johanna Rosenqvist, Susanna Slama & Anu Haavisto

Spel-Ett Läsflyt – förverkligandet av en interventionsstudie med fokus på läsflyt pdf
Nea Kronberg & Paula Salmi